Learning to be the other
We are so centered on what we feel is the best attitude that we forget sometimes of great importance; in order to reach our objectives we need other people.
So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts.
This holds true for both love and war.
Meillähän jo lapsesta alkaen kasvatetaan itsenäisiksi ihmisiksi. Se on länsimaisen lastenkasvatuksen ideaali; itsenäinen riippumaton ihminen, joka kulkee omia polkujaan. Kuulostaa ensikuulemalla hyvältä ja luonnolliselta asialta. Mutta jokusen tuhatta vuotta kypsemmässä sivilisaatiossa lapsia on kasvatettu osaksi yhteisöä. Esimerkiksi kiinalaisessa kulttuurissa se on suht pitkään ollut näin. Tosin täällä meidän euroopassakin hiili- ja teräsunioni perustettiin jotta euroopan maat olisivat riippuvaisempia toisistaan eivätkä kävisi toistensa kimppuun.
"We are so centered on what we feel..." on ollut ajankuvamme mantra. Minun tuntemukseni, minun tarpeeni, minun elämäni, minun maailmani. Tunnustan, olen itsekin tässä ajoittain ja ennustan että se jatkuu... Korostan kuitenkin, että kun puhun sisäisen voiman tunteesta tarkoitan sillä tunnetta, joka on itseäni isompi. Se ei ole "minä tahdon" - tunne vaan "tämä palvelee isompaa tarkoitusta" -tunne. Kun "minä" on enemmän kuin yhden henkilön tarina sekä sen elämänmittaiset ilot ja pettymykset, niin silloin voi myös helpommin ymmärtää olevansa osa yhteisöä ja ihmisjoukkoa, joka tarvitsee toisiansa.
"...to know how to follow their thoughts." liittyy oikeastaan edelliseen. Luulen, että kun tiedän mitä toinen ajattelee tai mitä hän juuri nyt tarvitsee maailmalta ja minulta, olen auttamatta hakoteillä. Minun mieleni, joka tietää toisten parhaat, ei ole mikään empaatikko. Se on viritetty selviytymään ja sen tehtävä ei ole ajatella toisia vaan minua. Mutta "follow their thoughts" kytkee ajatukset isompaan kontekstiin.
Lähtökohtahan on että ymmärrän ensinnäkin olevani osa toisistaan riippuvaista joukkoa ja sitten yritän oikeasti seurata ja ymmärtää lähelläni olevien ihmisten tarpeita ja ajatuksia. Heidän maailmastaan ja näkökulmistaan käsin. Ei ihan helppo temppu...
Kritisoin lainaamaani tekstiä, sillä minusta on viisaampaa harjoittaa sydämen viisautta kuin analyyttis-loogista järkeilyä. Vaikka mistäpä minä tiedän, mitä Coelho tarkoittaa sanalla knowing, tai mistä alkuperäisestä termistä se on käännös?
Ja ilman muuta "Tämä pätee niin sodassa kuin rakkaudessakin."
Jukka
PS Muuten. Lainaan tässä lopuksi vielä Eckhart Tollea, joka sanoo "The other, what a dreadful word!"
PS2 Kiitos Grace lainasta!
3 kommenttia:
... joo, mennä välillä toisen nahkoihin? Ei ollenkaan huono ajatus. Toisaalta, voisi joskus katsella itseä toisen silmin -ulkopuolisena? Ymmärsinköhän mitään, taaskaan. Mutta ajatuksia heräsi kuitenkin. :)
Ehkä meillä ei ole nahkoja ollenkaan, vaikka siltä näyttääkin? Ehkä me virtaamme toistemme läpi, ehkä me olemme se virta?
Kiitos kommenteista! Komppaan molempia.
Kävin hiljattain tuttavan kanssa keskustelua aiheesta minä, tunne ja toiminta.
Keskustelimme siitä, voiko ihminen vaikuttaa toimintaansa jota vahvat tunteet ohjaavat?
Luulen, että olemme samaa tietoisuutta, jolla on voima ohjata kaikkea mahdollista. Tosin sillä edellytyksellä, että olemme tietoisia itsestämme ja pystymme katselemaan tunteitamme niiden "yläpuolelta" Toimimaan tietoisina huolimatta siitä mitä reaktioita tunne meissä aiheuttaakaan.
Lähetä kommentti