Kuten viime kirjoituksessani totesin, tällä tekstillä on ollut minuun outo vaikutus. Olen lukenut sitä jo vuoden saamatta tarpeekseni. On siis aika sanoa se omin sanoin...
"Ja kaikki tämä on totta niin sodassa kuin rakkaudessakin."
Tunnustan ja ennustan, että lisää on tulossa (=
Keeping calm
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end,
and so he does not become anguished.
He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone,
keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war.
Warrior of light
Muistan opiskeluaikoina käyneeni hauskoja dialogeja filosofiaa pääaineena opiskelleen ystäväni Juhan kanssa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että juuri elämän rajallisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Päättelin tuolloin, että rajallinen määrä valintoja, kokemuksia ja elämää antaa merkityksen jokaiselle valinnalle ja siten koko elämälle. Se kuulostaa edelleenkin järkevältä. Tekemällä oikeita asioita syntyy oikeanlainen elämä.
Mutta toisaalta...
Merkityksellisiä tekoja vai tyyntä tiedostamista? Jos millään ei ole alkua eikä loppua, niin mieli tyyntyy ahdistuksen poistuessa. Mistä siis pelko ja mistä rohkeus? Samaisen tekstin seuraavassa lauseessa puhutaan nimittäin rohkeista päätöksistä ja oman kohtalon valinnasta. Ota tästä sitten selvä...paradoksi kuitenkin puhuttelee minua :)
Satakuntalaista mielenlaatuani hivelee erityisesti periaate omien uskomusten ja oikeina pitämieni asioiden toteuttamisesta, ilman että siitä tehrään mitään numeroo. "Tää on mun juttu ja näin se menee, ei mun tarvii sitä kellekkään selittää, kun mä tiedän että on oikein tehdä näin."
Enkä ole koskaan vertaillut itseäni toisiin tai miettinyt mitä muut tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni ajattelevat. Oma sisäinen laaduntarkkaajani tai omanelämänidolstuomari on aina ollut sen verran ankara, että jos sen olen saanut hiljaiseksi, ei siihen muillakaan ole ollut sanomista. Kenellekään muulle ei ole tarvinnut todistella niissä asioissa onnistumista, joita itse olen pitänyt tärkeinä. Eikä vähemmän tärkeillä ole niin väliäkään =)
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end,
and so he does not become anguished.
He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone,
keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war.
Warrior of light
Muistan opiskeluaikoina käyneeni hauskoja dialogeja filosofiaa pääaineena opiskelleen ystäväni Juhan kanssa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että juuri elämän rajallisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Päättelin tuolloin, että rajallinen määrä valintoja, kokemuksia ja elämää antaa merkityksen jokaiselle valinnalle ja siten koko elämälle. Se kuulostaa edelleenkin järkevältä. Tekemällä oikeita asioita syntyy oikeanlainen elämä.
Mutta toisaalta...
Merkityksellisiä tekoja vai tyyntä tiedostamista? Jos millään ei ole alkua eikä loppua, niin mieli tyyntyy ahdistuksen poistuessa. Mistä siis pelko ja mistä rohkeus? Samaisen tekstin seuraavassa lauseessa puhutaan nimittäin rohkeista päätöksistä ja oman kohtalon valinnasta. Ota tästä sitten selvä...paradoksi kuitenkin puhuttelee minua :)
Satakuntalaista mielenlaatuani hivelee erityisesti periaate omien uskomusten ja oikeina pitämieni asioiden toteuttamisesta, ilman että siitä tehrään mitään numeroo. "Tää on mun juttu ja näin se menee, ei mun tarvii sitä kellekkään selittää, kun mä tiedän että on oikein tehdä näin."
Enkä ole koskaan vertaillut itseäni toisiin tai miettinyt mitä muut tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni ajattelevat. Oma sisäinen laaduntarkkaajani tai omanelämänidolstuomari on aina ollut sen verran ankara, että jos sen olen saanut hiljaiseksi, ei siihen muillakaan ole ollut sanomista. Kenellekään muulle ei ole tarvinnut todistella niissä asioissa onnistumista, joita itse olen pitänyt tärkeinä. Eikä vähemmän tärkeillä ole niin väliäkään =)
"Ja kaikki tämä on totta niin sodassa kuin rakkaudessakin."
Tunnustan ja ennustan, että lisää on tulossa (=
9 kommenttia:
Kiitoksia! Siitä on aikaa, kun blogisi löysin vai löysitkö sinä minun blogini? (onko silläkään enää merkitystä)
Luin nyt tuon pienen englanninkielisen tekstin ääneen. Pieninä paloina... menee kaupaksi paremmin.
Ja aina on mukavampi lukea, kun sinä tai joku muu yrittää kertoa asioita omin sanoin.
Miten minä voisin yrittää sanoa saman minun sanoin? :)
Kokeilen...
Tämä on mielenkiintoinen lause:
"He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone."
Mutta minä haluan lyhentää sitä. Haluan lyhentää kaiken olemattomiin. Runonikin.
Miltäs tämä kuulostaa?
"To fight without trying"
;)
Heidi:
En enää muista miten päin se meni, mutta kirjoitus jota 27.1.2007 kommentoit oli http://oivallusjauskallus.blogspot.com/2007/01/stressihermon-luomuhoitoa.html
Ja uudelleen sen luettuani huomaan, että samoja jorinoita tässä vaan pyöritellään. Lainaukset vain hiukan muuttuvat:)
Lyhennyksestäsi sanoisin, että olet tainnut sinäkin lukea Tao Te Chingiä;-)
Tosin mielestäni lauseen merkitys muuttuu jos alkuperäisestä jättää pois sanan "believing".
... minunkin mielestäni merkitys muuttuu. "Believing" on oleellinen sana. Niin uskon. (ja minä en ole lukenut mitään, näen vain unia) :)
Mitä on believing? Mitä se uskominen oikeastaan on? ;)
Minusta jotenkin tuo uskominen-sana on tuossa ylimääräistä.
On päästävä uskon tuolle puolen.
Miksi uskominen on mielestäsi ylimääräistä ja miksi sen yli pitää päästä? Mitä siellä toisella puolen on? Nyt voisit kyllä vähän valaista...!?
Minulle se tuo tässä yhteydessä kontekstin, mielestäni fight ei saisi olla itseisarvo, vaan tekemistä jolla on päämäärä. Ihan kuin Chopping wood, carrying water.
"Tee työtä, jolla on tarkoitus."
-on eräänkin asiaan hauskasti kytkeytyvän hyväntekeväisyysjärjestön motto =)
En voi valaista sinua.
Ihan niin kuin en voi kertoa miltä yhden käden taputus kuulostaa.
http://luovahahmo.blogspot.com/2009/03/auttajia-ja-autettavia.html
Heidi:
No just joo... o_0
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, en pyytänyt valaisemaan itseäni, vaan näkemyksiäsi...
;)
:D Jukka, Jukka, nyt takerrut sanoihin.
En minun tarvitse valaista näkemyksiäni.
(oonkos nyt vähän ärsyttävä...)
Jatkan tarkkuutta...
Minä pyysin sinua valaisemaan kommenttiasi, tarpeen tunne on oma kokemuksesi. En siis sanonut että sinun pitää tai tarvitsee tehdä mitään.
Jos ihan tarkkoja ollaan...
=)
Lähetä kommentti