Tänään tähän ei tarvitse lisätä mitään.
Tuhat runoa on tehty
rakkauden myrskystä
kaihosta ja kiihkosta
Minä ylistän
rakkauden tyventä
yhteisen aamun rauhaa
rakastetun äänetöntä läsnäoloa
öistä lepoa sylikkäin
- Anja Porio -
Kiitos, Kirsi-Tuuli.
5 kommenttia:
=0).
Mukavaa aamua, viikkoa Sinulle.
Kiitos, taas=)
Kaunis runo. Kiitos. Jostain syystä se toi minulle mieleen Kierkegaardin seuraavat lauseet: Aikamme ihmisten onnettomuus johtuu siitä, että ihmiset tietävät liikaa, ja ovat unohtaneet mitä on eksitoiminen, aito oleminen, ja mitä on sisäisyys. Rakkauden sisäistämistä ei ole se, että ensin naidaan seitsemän tanskatarta ja käydään seuraavaksi ranskattarien, italiattarien jne. kimppuun, vaan se on sitä, että rakastetaan yhtä ja samaa ja kuitenkin alituisesti uudistutaan tuossa samassa rakkaudessa! Aika hyvin rakkautta kuvaa mies, joka itse pysyi ikuisesti poikamiehenä!
Pirskatti, oliko se Sörenkin noin fiksu? Pitänee kaivaa uudestaan esiin hänen tekstejään.
Jotenkin minusta tuntuu että "alituinen rakkaudessa uudistuminen" kuulostaa haasteelliselta, mutta on helpompaa kuin kuulostaa ja sukua "tiedostavalle läsnäololle". The Power of Now ja sitä rataa...
Anteeksi, taisin epähuomiossa analysoida rakkautta.
Pöljäpöljäpöljä. Parannan tapani. =)
Joo... Kierkegaard on minun mielenosani Reginen rakastettu:). Hän aina lainailee Kierkegaardia, vaikka onko pikemminkin asian harrastelija kuin ammattilainen.
Lähetä kommentti