Juhlan kunniaksi ote arkkipiispa Jukka Paarman pääsiäistervehdyksestä:...
Kuolema ei ole surullinen päätöspiste ihmisen elämälle. Kuolema on kaksoispiste. Tai kuten vanhastaan on sanottu, portti uuteen, josta emme paljon mitään tiedä. Se portti on jo raollaan. Vapahtaja on sen avannut. Siitä on hyvä kulkea.
Toivo ei perustu laskelmointiin tai järkeilyyn. Se perustuu uskon tuomaan vakuuttumiseen. Apostoli kirjoitti: ”Usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskon avulla me ymmärrämme.” (Hepr.11.1,3). Sellaista on pääsiäisen usko ja pääsiäisen toivo.
Jukka Paarma, arkkipiispa
Tuota puheen loppuosaa edeltää hyvä pohdinta sydämen äänen ja ymmärtämisen erosta sekä ristiriitaisia ajatuksia minussa nostava kohta syntien sovittamisesta.
Itse taidan olla hiukan kerettiläinen, kun en usko syntien sovittamiseen. Pääsiäisen kertomuksen ajattelen vertaukseksi täydellisestä tahdon luovuttamisesta jollekin meitä isommalle... ja samalla inhimillisestä epävarmuudesta valintojen edessä. Ja siitä portista uuteen, joka aukeaa täydellisen luovuttamisen jälkeen...
"My God, my God, why have you forsaken me?
Why are you so far from saving me,
so far from the words of my groaning?"
Why are you so far from saving me,
so far from the words of my groaning?"
Ei järjen perusteluilla vaan sydämen uskolla kuoleman, täydellisen luopumisen, hyväksyminen vie pelolta voiman.
Armoa ilman ansaintalogiikkaa, vailla vaihtokauppaa...
Sitä on Rakkaus.
3 kommenttia:
Kristinuskon kuolemakäsitys ei ole tuonut lohtua minulle suruvuoteeni. Olen näköjään mieluusti "kerettiläinen", sillä sydämeni usko on rakkaus, jossa edesmenneet ovat turvassa, kotona.
Olemme samassa uskossa...
Hei Jukka! Minä taidan kuulua myös tähän "kastiin"...
Muistaakseni, näin minulle on kerrottu, että heprean kielessä sana synti voitaisiin kääntää "siellä, missä ei ole rakkautta" Rakkaudettomuus itseämme kohtaan on usein elämämme suurin haaste.
Täytyypä tutustua blogiisi tarkemmin.
Lähetä kommentti