Varoituksen sana on nyt paikallaan.Tämä kirjoitus vatuloi ihmisen eksistentiaalikriisin taustoja ja sivuaa teoreettista analyysiperinnettä psykologiassa. (Nyt saa läimäyttää =) )
Minulla on ollut tapana jutella ystäväni Pekan kanssa milloin mistäkin "henkimaailman asiasta". Jokunen vuosi sitten ykkösjuttuja oli tunnistaa "nauhat" (lue: äänitteet, ämpeekolmoset, jne) joita päissämme pyörii taukoamatta. "ensin työ ja sitten huvi", "itku pitkästä ilosta", "mulla on aina huono onni arvonnoissa".
Uskomuksia, joilla elämää ja sen kulkua selitetään ja joilla ohjeistetaan oikeanlaiseen toimintaan ja elämäntyyliin. Erään psykologisen teorian tai työkalun avulla ihmistä autetaan tulemaan tietoiseksi nauhoista, jotka päässä pyöritvät ja joiden olemassa olon ymmärtäminen voi vapauttaa näkemään asioita uusin silmin.
Transaktioanalyysi avaa ja kuvaa tapaamme toimia toisten ihmisten kanssa.
Jokainen meistä tekee lapsuudessaan päätökset omasta elämänkäsikirjoituksestaan.
Elämänkäsikirjoitus sisältää alun, keskikohdan ja lopun sekä käskyt, kiellot, ohjelman ja aikaiset päätökset. Suurin osa käsikirjoituksesta on valmis ennen seitsemättä ikävuotta. Aikuisina meillä on taipumus tehdä valintoja, jotka sopivat tiedostamattomaan elämänkäsikirjoitukseemme.
Lapselle nämä tulkinnat ovat vallitsevassa elämäntilanteessa paras tapa saada tarpeensa tyydytettyä ja selviytyä. Osana käsikirjoituksen ylläpitämistä saatamme aikuisena luoda suhteita, joissa toistamme samoja vuorovaikutusmalleja kuin alkuperäisissä vanhempi – lapsi suhteissa.
Ja sama arkikielellä.
Päässämme pyörii vuosikymmenten takaisia nauhoja, joiden olemassaoloa emme ymmärrä. Olemme jääneet sellaisen käsikirjoituksen vangiksi, joka toimi hyvin joskus -60 luvulla, ennen kuin tiesimme, mitä on koulu tai työ tai mitä muuta eroa sedällä ja tädillä on parrankasvun lisäksi.
Kiinnostaisiko vaihtaa jo kupletin juonta?
