tiistaina, toukokuuta 11, 2010

Oletko ajatellut käsikirjoittajan hommia?

Varoituksen sana on nyt paikallaan.Tämä kirjoitus vatuloi ihmisen eksistentiaalikriisin taustoja  ja sivuaa teoreettista analyysiperinnettä psykologiassa. (Nyt saa läimäyttää =) )

Minulla on ollut tapana jutella ystäväni Pekan kanssa milloin mistäkin "henkimaailman asiasta". Jokunen vuosi sitten ykkösjuttuja oli tunnistaa "nauhat" (lue: äänitteet, ämpeekolmoset, jne) joita päissämme pyörii taukoamatta. "ensin työ ja sitten huvi", "itku pitkästä ilosta", "mulla on aina huono onni arvonnoissa".

Uskomuksia, joilla elämää ja sen kulkua selitetään ja joilla ohjeistetaan oikeanlaiseen toimintaan ja elämäntyyliin. Erään psykologisen teorian tai työkalun avulla ihmistä autetaan tulemaan tietoiseksi nauhoista, jotka päässä pyöritvät ja joiden olemassa olon ymmärtäminen voi vapauttaa näkemään asioita uusin silmin.Transaktioanalyysi avaa ja kuvaa tapaamme toimia toisten ihmisten kanssa.

Jokainen meistä tekee lapsuudessaan päätökset omasta elämänkäsikirjoituksestaan. Elämänkäsikirjoitus sisältää alun, keskikohdan ja lopun sekä käskyt, kiellot, ohjelman ja aikaiset päätökset. Suurin osa käsikirjoituksesta on valmis ennen seitsemättä ikävuotta. Aikuisina meillä on taipumus tehdä valintoja, jotka sopivat tiedostamattomaan elämänkäsikirjoitukseemme.

Lapselle nämä tulkinnat ovat vallitsevassa elämäntilanteessa paras tapa saada tarpeensa tyydytettyä ja selviytyä. Osana käsikirjoituksen ylläpitämistä saatamme aikuisena luoda suhteita, joissa toistamme samoja vuorovaikutusmalleja kuin alkuperäisissä vanhempi – lapsi suhteissa.

Ja sama arkikielellä.

Päässämme pyörii vuosikymmenten takaisia nauhoja, joiden olemassaoloa emme ymmärrä. Olemme jääneet sellaisen käsikirjoituksen vangiksi, joka toimi hyvin joskus -60 luvulla, ennen kuin tiesimme, mitä on koulu tai työ tai mitä muuta eroa sedällä ja tädillä on parrankasvun lisäksi.

Kiinnostaisiko vaihtaa jo kupletin juonta?

3 kommenttia:

Leila Anipuro kirjoitti...

Minä uskon, että osa käsikirjoituksesta tehdään jo ennen syntymää. Ja näin sanoessani mieleeni tulee kuva yläkerran tukijoukoista, jotka taputtavat käsiään yhteen riemukkaasti joka kerta, kun oivallamme jonkun rampauttavan uskomuksen elämästämme ja alamme työstää sitä pois.
Ajatteles muuten, miten mielenkiintoinen haaste on löytää ne "uskomussalaliitot", joiden tarkoituksena on kätkeä elämämme aarre, Minä Olen-olemuksemme. Kun se risusavotta on tehty, itsensä näköinen käsikirjoitus on luotavissa.
Ja juonenhan voi jättää "Korkeimman käteen" ja luottaa että se taho yhteistyökumppanina vie meidät Oscar-tasolle. :)

Jukka kirjoitti...

Vähän tuohon tyyliin itsekin ajattelen... Käsikirjoituksen tekohan ei tarkoita että kaikki olisi ennalta kuviteltu ja määrätty.
Kun käsikirjoittaja saa työnsä valmiiksi tulee vielä ohjaaja ja tuottaja ja koko casting.
Ja jos joku kuvittelee, että tuohon ketjuun ei mahdu yllätyksiä tai improvisointia, niin...kerjää itselleen yllätyksiä=)

Leila Anipuro kirjoitti...

Totta! On suuri haaste tietää, milloin tässä elämän veneessä on soudettava airoillaan ja milloin on nostettava airot veneesen ja vaan annettava virran viedä. milloi on pysähdyttävä, vaikkapa vain nauttimaan näkymästä.
Minua on ainakin usein kummastuttanut sanonta "elämän hallinnasta"...mielestäni sen kaltainen asia ei ole pelkästään ihmisen hallittavissa. Kunhan nyt kykenisi hallitsemaan itseään rakkauteen, myötätuntoon, sisäiseen rauhaan, kärsivällisyyteen, niin eiköhän siinä ole tehtävää jo tarpeeksi.
melkoinen näyttämä tämä elämä! :) Positiivisia yllätyksiä päivääsi!