Kyllä. Lainaus on Jari Sarasvuolta. Ei. En ole sen kanssa aivan sinut.
Uljas elämä ja sisäinen sankari kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta että elämän voisi ottaa hallintaan?
Mietin sitä....
Osaako joku ihan oikeasti sanoa, mitä silloin hallitaan, kun oma elämä on otettu hallintaan?
Haluaako joku tehdä sen, oikeasti?
Eikö elokuvissakin kiinnostavampaa ole, kun juoneen tulee odottamattomia käänteitä ja rytminvaihdoksia? Miksi sitten oman elämän tulisi olla hallinnassa, ennustettavaa ja ennakoitavaa? Mukavaa ja helppoa?
Onnellista? Mielellään kyllä, ja mahdollisimman usein... tosin onnikin kaipaa kontrastia tullakseen todeksi.
Milloin itse mietit käsikirjoitustasi ja muutit sitä, ellei se ollut riittävän hauska tai koskettava?
6 kommenttia:
... hyviä kysymyksiä, Jukka. Ja tarvitseeko aina olla edes "onnellinen loppu". Ja mikä sellainen on, kun asiasta on kaikilla kuitenkin oma näkemys???
p.s. kuva on hieman hämmentävä...
En suosi onnellisia loppuja, mieluiten onnellisia keskikohtia... =)
Oma kokemukseni on enemmänkin sitä, että elämä vastaanotetaan sellaisena kuin se tulee ja sitten siihen sopeudutaan. Kiitollisena mieluiten, sillä vaikeuksistakin voin jotain oppia.
Nykyään on paljon "curling"-vanhempia, jotka silottavat lastensa tietä. Entäs kun nämä lapset kokevat ensimmäisen pettymyksen, ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa, tyttö/poikaystävä jättää ym.ym.
Meidän on koettava pettymyksiä, on opittava ottamaan vastaan kaikki, mitä elämä antaa. Jos kaiken saa hopealautaselta on elämä varsin köyhää.
Olisi kauhistuttava ajatus, että omaa elämäänsä voisi käsikirjoittaa ja sitten elää sen mukaan.
Yllätykset, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja, kasvattavat meitä ihmisinä. Opettavat myös meitä katsomaan omaa napaamme pidemmälle.
Kriisin jälkeen voi vain todeta, "paska juttu, mutta tulipahan koettua."
Iso O: Tiedätkö, jollain tasolla olen kyllä tykästynyt tuohon käsikirjoituksen ideaan. Ei kuitenkaan pikkutarkkaan, vaan paremminkin jotain improvisaatioteatterin tyyppisiä suuntaviivoja miettien. Ja samalla kuitenkin produktion alkuvaiheen asenteella; koksapa itse olen käsikirjoittaja ja ohjaaja, voin myös muuttaa sekä käsistä että tapaani tulkita sitä...
Mitäs teatteri-ihminen tähän sanoo?
Elämä on nimenomaan improvisaatiota, aistit ja mieli avoinna, valmiina ottamaan rohkeasti vastaan, mitä tuleman pitää.
Nykyään ihmisillä tuntuu olevan kaikki liiaksi suunniteltua/käsikirjoitettua. Ja kun kaikki ei aina mene, niinkuin meinaa.
Ei elämäänsä voi hallita....yrittää toki voi, mutta suunnitelemattoman vastaantullessa ollaankin sitten katkeria ja tuomitaan itsensä epäonnistuneiksi.
Lähetä kommentti