Yöllinen aatos

Kesä tuli kuin tulikin, pyytämättä ja yllättäen. 

Taas on aikaa olla, tulla ja nauttia.

Kunpa vain muistaisi oikeasti olla...

eikä odottaisi liikaa.

Randomkirjastoni päivän valinta on ehdotonta top 100 kesälyriikkaa  vuodelta 1903.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tosin minulle tämä runo aukeni vasta tulkittuna.
ps. Käykääpä katsiomassa lisää Pauli Jokisen kuvia tässä osoitteessa.

Come as you are...

Maailmassa, jossa pelkojen ja epävarmuuden luominen ynnä poistaminen on tuottavinta liiketoimintaa, on vaikea löytää kannatusta hallinnan tarpeen väheksymiselle.

Kuitenkin hallinnan tarve muokkaa elämäämme ja tekee meidät tyytymättömiksi paitsi itseemme, myös kaikkiin niihin jotka tuovat yllätyksiä elämäämme.

Elämänhallinta...mitä siitä oikein pitäisi ajatella?

Lao Tzu käsitteli aihetta näin:

True perfection seems imperfect,

yet it is perfectly itself.

True fullness seems empty,

yet it is fully present.

True straightness seems crooked.

True wisdom seems foolish.

True art seems artless.

The Master allows things to happen.

She shapes events as they come.

She steps out of the way

and lets the Tao speak for itself.

Tao Te Ching 

PS. Otsikon tarina löytyy täältä.

The space between...

On hauska huomata, mitkä asiat meitä oikeasti koskettavat ...

Neljän vuoden blogihistoriani aikana olen tehnyt sellaisen havainnon, että keskusteluun yhtyy sitä enemmän ihmisiä, mitä vähemmän yksiselitteinen on tekstini sisältö ja pointti. Kommentit ovat tuolloin omakohtaisia ja elämänmakuisia.

Olen saanut myöhäisen oivalluksen; runous ja musiikki kuvaavat elämää todemmin, kuin mikään tutkimus tai proosateksti.

Olen yrittänyt hahmotella tätä parikin kertaa: marraskuussa 2009 kirjoitin epätarkoista ajatuksista  ja tammikuussa 2010 kauneuden kaipuusta.

Oikeasti koskettavaa on se, mitä ei voi sanoin kuvata. Oikean elämän tuntee vain sydämessään, kun sydän on avoinna ja yhteydessä elämää ylläpitävään voimaan.

Tästä voisi ehkä oppia jotain...
jos haluat yhteyttä, anna tilaa tulla ja tulkita,
jätä asioita avoimeksi ja anna yllätyksille mahdollisuus.

Tänään vuorossa...Martha Medeiros

Olen näköjään omaksunut jonkinlaisen randomkirjaston roolin. Kun oma mieleni on työstötilassa, luen ajatuksia ympäriltäni ja tunnistelen mikä niistä tuntuu koskettavan omia tuntojani.

Tein tämänpäivän löytöni jo joitakin viikkoja sitten toiselta blogilta, mutta tänään oli sen julkaisupäivä. Näemmä.

Nerudasta minulla on hämärä muistikuva jostain -70 luvun lopulta, radiosta tai televisiosta tai jostain... Vasta nyt, noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen valmis ymmärtämään runoutta.

###
Korjaus 8.8.2019. On käynyt ilmi, että tämä ei olekaan Nerudan runo vaan runoilijan nimeltä Martha Medeiros. Pahoittelen virhettä!

###

HIDAS KUOLEMA

Kuolee hitaasti hän,

joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,

ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,

joka tuhoaa oikean rakkautensa,

joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,

joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,

joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä

tai puhumalla muukalaisen kanssa.

Kuolee hitaasti hän,

joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,

jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän,

joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,

joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,

jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,

joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään,

riskeeraa tänään,

tee tänään,

älä anna itsesi kuolla hitaasti,

älä unohda olla onnellinen.

  

- Martha Medeiros -

Knock, knock!

“God is at home; 

it is we who have gone for a walk.”

 Meister Eckhart quote