Suuresti arvostamani kaima, Jukka Kemppinen, kirjoittaa blogissaan siitä miten merkittävät kirjat eivät ole yksiselitteisesti ymmärrettävissä; "saattoi olla kohtalaisen varma, etteivät kuulija tai kertoja ymmärtäneet tekstiä kirjoittajan tarkoittamalla tavalla."
Ajatus jäi pyörimään mieleeni.
Onko niin että silloin kun jotain todella tärkeää asiaa yrittää kuvata tarkasti ja konkreettisesti, osuukin kaikkein varmimmin harhaan? Olisiko niin, että mikään asia ei ole lopullisesti sitä, miltä se yksiselitteisesti juuri nyt tuntuu?
Kun luulemme tietävämme ja tuntevamme asian, mielikuva muuttuu harhaksi emmekä enää ymmärrä todellsuutta ympärillämme. Emme kunnioita asioita sellaisina kuin ne ovat vaan uskomme niihin sikäli, kun ne vahvistavat mielikuviamme ja niiden avulla luomaamme totuutta. Sitä totuutta, jonka hallinta tuntuu helpolta ja siksi turvalliselta.
Käytännössä se merkitsee, että...
On parempi avata silmät ja sydän, pitää ne auki ja kokea asiat avoimin mielin. Ikään kuin uutena joka kerta. Jokainen päivä ja tapahtuma, johon astumme on ainutkertainen. Kun avaan silmät aamulla, olen uusi ihminen joka kerta. Kun astun sisään työpaikalle, se on uusi joka kerta. Kun halaan lastani hänen lähtiessään kouluun aamulla, se on samalla kohtaaminen ja jäähyväiset. Illalla hän on eri ihminen ja minä olen eri ihminen.
Siksi kohtaamisemme ovat aina ainutkertaisia.
Joka kerta kun ihmiset kohtaavat on heillä avaimet uuteen maailmaan. Mitä siitä, jos viime neuvottelussa koin itseni häviäjäksi, koska sopimuskumppani tuntui rutistavan tarjouksestamme ilmat pihalle? Mitä siitä, että parturi ei eilen kertaakaan katsonut minua silmiin ja minusta tuntui, että hän ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä, mitä teki. Annanko hänelle uuden mahdollisuuden? Ymmärränkö, että minä, hän ja maailma ovat tänään aivan erilaisia kuin viime kerralla?
Ajattelenko ja uskonko eläväni maailmassa, joka toistuu toistumistaan, jonka tapahtumat ovat ennalta määrättyjä tai jossa minulle aina käy näin? Vai hyväksynkö sen epävarmuuden, etten tiedä tuosta asiasta ja tästä ihmisestä oikeasti kaikkea ja että se saattaa yllättää minut? Hyväksynkö sen epävarmuuden, joka syntyy hallinnan illuusiosta irti päästämisestä? (Lue lause vielä kerran.)
Tiivistän uudelleen.
Kirja joka ei ole yksiselitteinen, kuvaa maailmaa paremmin kuin kirja, joka tukee illuusiota kaiken ymmärtämisestä ja selittämisestä.
Ihminen, joka luo väljyyttä ympärilleen ja ajatuksiinsa tekee samalla tilaa toisille ja sille, että kohtaamiset rakentavat myös yhteistä kokemusta ja asiaa.
Kun elää väljin ajatuksin ja kohdistaa kaiken huomion tähän hetkeen, elämä on sarja jatkuvasti muuntuvia yhteisiä kohtaamisia. Vailla vertailua ja tyytymättömyyttä, ilman odotuksia ja pettymyksiä.
Pelottaako vai innostaako ajatus sinua?
2 kommenttia:
Että pelottaako tuo ajatus ? No ei! Oikeastaan harvoja todella pelottavia asioita ovat ihmiset, jotka uskovat olevansa ehdottoman oikeassa (ja toisin ajattelevien olevan pahoja ja väärässä). Näistä tapauksista on historiassamme surullisia esimerkkejä. Ei kai se vaan olisi sitä mainitsemaasi yksiselitteisyyttä tai hallintaa?
Kirjoituksesi luettuani minulle syntyi mielleyhtymiä. Onko olemassa asioita nimeltä "yksiselitteisyys" tai "totuus"? Nuo kohtaamiset joista kirjoitit, ovatko ne vain yhden hetken tilanteita, joissa asiat yhtyvät, lähes sattumanvaraisella tavalla? Ne eivät sinänsä todista mitään muuta kuin itse tapahtumasta.
Kuvittelepa avaruuteen yksi kiinteä piste. Kuinka monta suoraa voit kuljettaa tuon pisteen lävitse? Loputtoman määrän, ja jokaisella suoralla on vain tuo yksi yhteinen piste. Samalla tavoin yhteen tapaamiseen tai hetkeen sisältyy aina loputon määrä eri näkökulmia ja kausaliteetteja. Ne eivät koskaan toistu täysin samanlaisina. Kaikki on suhteellista, siis suhteessa sen hetkiseen ympäristöön.
Ajatuksesi vaikuttaa viisaalta. Ei pidä olettaa että voisi vangita hetken tai yhden tapaamisen vain itselleen ajankohtaisille "suorille". Pitää hyväksyä että ajan myötä näkökulmat vaihtuvat ja toisilla ihmisillä voi olla päällimmäisenä mielessään jotkin sellaiset näkökulmat, joista itse ei juuri sillä hetkellä saa kiinni. Sen parturin mielessä voi olla muita vaikka kuinka järisyttäviä asioita . Hän vain ei juuri sillä hetkellä ollut virittäytynyt Sinun odotuksiesi tai tarpeittesi mukaan - vaikka jaatte yhteisen tapaamisen ja hetken.
Tässä mielessä jokaiseen hetkeen pitää syntyä uudelleen. Pitää ravistaa irti omia odotuksia ja virittäytyä herkiksi tunnistamaan mahdollisia muita hetkeen vaikuttavia asioita.
Ovatko ne "tarkat ajatukset" ja ehkä "määrätietoisuus" sitä että tarkoituksellisesti rajaamme pois vaikuttimia ja tyhmennämme itsemme yhteen näkökulmaan? Sitäkö on hallinnan illuusio?
Hellaakoski: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki"
Minua innostaa ajatus siitä että me ihmisinä ja etenkin minua puolet nuoremmat, ovat alkamassa uutta tiedostamisen aikakautta - aikakautta johon Sinäkin, hyvä ystävä, osoitat suuntaa blogissasi.
Sanomaansa ei voi vaikuttaa. Kun sanat, kirjoittaen tai puhuen ovat liikkeelle lähteneet, ne eivät matkaa luojansa reittejä. Ne vastaanotetaan osin toisin kuin sanojansa ajattelee.
Lue mitä hyvänsä kommenttiosastoa. Luetun ymmärtäminen, edes kirjoituksen lukeminen on harvinaista.
Silti sanoja tarvitaan.
Lähetä kommentti