Olen aina ollut koukussa Pedro Almodovarin elokuvien tunnelmaan ja sielunmaisemaan.
Niiden tarinat kertovat yleensä ihmisistä, jotka normisuomalaisen näkökulmasta vaikuttavat elämän kolhimilta, usein lähes epätoivoisissa tilanteissa eläviltä.
Kuitenkin tarinoissa on lohdullinen vire ja kun lopputekstit viimein pyörivät on itsellä ollut poikkeuksetta luottavainen olo elämän kantavaan voimaan.
Kuuntelen Ismael Lõ'n Tajabonea ja luulen tajuavani mistä lohdullinen vire elokuvissa johtuu. Avoin ja aito uteliaisuus elämää kohtaan yhdistyy niissä ihmisen hyväksymiseen ja kunnioittamiseen sellaisena kuin hän on. Elämästä nauttiminen on hyväksytympää kuin meillä on tapana.
Hyvä on, myönnetään. Uteliaisuus ja hyväksyminen voivat viedä ihmisen "harhateille". Katso vaikka "Kaikki äidistäni" tai "Puhu hänelle". Mutta mikä on hyväksymisen, arvostamisen ja elämänjanon vaihtoehto? En halua toistaa niiden vastakohtia ääneen, koska se ei ole tarpeen.
Hyväksymisestä tekisi mieli turista enemmänkin. Mutta ehkä vähän myöhemmin. Tänään voisin oikaista aiheeseen näin; vaikka pidänkin asioiden jäsentämisestä ja kuvailusta, joskus tunnustan että asia on jo kuvattu tavalla, johon minulla ei ole lisättävää. Siksi pari lainausta:
"All you ever have is now, the one thing that is permanent in your life."
Ja edelleen:
"In the state of surrender (accepting what is), you see very clearly what needs to be done, and you take action, doing one thing at a time and focusing on one thing at a time. Learn from nature: See how everything gets accomplished and how the miracle of life unfolds without dissatisfaction or unhappiness."
Eckhart Tolle
3 kommenttia:
... hyviä lainauksia. Ja kyllä sinunkin viisaita ajatuksia voisi lainata. :)
Olen katsonut useita Almodovarin leffoja ja ne ovat vaikuttaneet minua syvästi..
"Puhu hänelle, "korkeat korot"..
"Sido minut, ota minut"..
Odotan, että näkisin pian "Särkyneet syleilyt"..
Minustakin niissä elokuvissa on vahva elämän kosketus ja maku...joka läpäiseen katsojan ihon..joka jää väreilemään..
Kirjoitan vahvasti, mielenkiintoisesti ja pintaa syvemmällä...tykkään!!
Hienoa Jukka, "elämästä nauttiminen on hyväksytympää kuin meillä on tapana".
Ehkä jään tähän lauseeseen, sillä mitä pidemmälle olen mennyt kohti omaa hyvinvointiani, sitä nopeammin huomaan kun olen seissyt tiskivedessä. Tiedän kyllä että olen päässyt jo pitkälle tällä omalla matkallani, mutta olen selvästi kärsimätön kun huomaan olevani egon kourissa ja elän muiden ohjaamaa elämää.
Olen kokonaan jäänyt paitsi näistä elokuvista. Pitääpä tutustua jonain viikonloppuna kun muut ovat reissussa ja talo on hijainen =)
Hyväksyvämpää elämänjanoa, siinä hyvä tarkoitus elämälle. Vau!!
Lähetä kommentti