"Hyväksy se mikä on, elä tässä hetkessä ja rakasta ilman ehtoja."
Onnellisuuden resepti tiivistetyssä muodossa. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?
Hyväksy se mikä on...
tarkoittaa, että en asetu lähtökohtaisesti mitään kokemaani vastaan. Vaikkapa tunnetilaa. Työkaveri varastaa loistavan ideani, esittelee sen omissa nimissään ja saa palkankorotuksen. Raivostuttaa, mutta koska olen fiksu ihminen, en ryntää paikalle ja tee asiasta kohtausta, vaan päätän etten unohda kärsimääni vääryyttä ja maksan taatusti takaisin samalla mitalla. Molemmille.
Mitä on tapahtunut, se on tapahtunut. Asian pyörittäminen mielessäni on oma päätökseni ja oma murheeni. Toisaalta raivostumisen tunteenkin voi hyväksyä. En ehkä tee sitä konttorilla, mutta jossain vaiheessa on hyvä hyväksyä kaikki tunteet, jotka kohtaan. Antaa tulla ja mennä. Tuolta se tuli ja tältä se tuntuu. Joko se meni?
elä tässä hetkessä...
Työpaikalla tapahtui ikävä asia joka sai minut hermostumaan, kokemaan menettämisen tunteen ja jonkinasteista ärtymystä tai vihaa asianosaisia kohtaan.
Onko se asia nyt tässä? Ei, olen kotona rakkaiden kanssa ja täällä on kaikki hyvin. Voinko tehdä sille jotain juuri nyt? En vaikka harmittaakin. Jos kohdistan kaiken huomioni tähän hetkeen ja kaikkeen hyvään mitä siinä on, ei harmitukselle jää tilaa. Oloni on erilainen, olen läsnä rakkaitteni kanssa ja he kokevat sen myös.
ja rakasta ilman ehtoja.
Taitaa olla vaikein osuus. Meidät on opetettu tekemään vaihtokauppoja. Ostamme vanhempiemme hymyjä ja positiivista huomiota tekemällä kivoja temppuja ja tuomalla kotiin hyviä todistuksia. Hellimme kumppania jotta saisimme vastarakkautta ja hellyyden osoituksia. Uskomme itseemme, jos läpäisemme sen oikean koulutuksen, saamme sen arvostetun työpaikan ja oikeankokoisen tilipussin.
Mutta entä jos rakkaus olisikin riippumatonta tekemisistä? Hyväksyisi itsensä ja tilanteen, vaikka ei olekaan unelmien ammatissa. Hyväksyminen ei silti estä tavoittelemasta unelmaa.
Hyväksyisi toiset ihmiset sellaisena, kuin he ovat. Hymyilisi ja halaisi lasta, vaikka englannin kokeesta tulikin viismiikka ja todistuksen kahdeksikko uhkaa romahtaa. Rakastaisi puolisoa, joka on syystä tai toisesta vetäytynyt omiin oloihinsa, eikä osoittanut rakkauttaan kuukausiin tai vuosiin?
Voiko näin tehdä?
Tietenkin voi.
Eikö se ole luovuttamista?
Ei vaan hyväksymistä, elämää ja rakkautta.
Koko meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme, talouselämästä puhumattakaan, on rakennettu itseensä tyytymättömyyden ja erilaisten asioiden tavoittelun varaan. Pitää olla tavoitteita, pitää olla unelmia, pitää saavuttaa ja saada enemmän. Loppumattomasti. Ja mihin se on meidät johtanut? Tyytymättömiä, turhautuneita, pettyneitä ihmisiä jotka lääkitsevät itseään milloin ostoksilla, milloin diapamilla. Luonnosta ja lastenkodeista en jaksa edes kirjoittaa.
Ei unelmissa ja tavoitteissa ole sinänsä mitään vikaa, mutta niiden ei tarvitsisi aiheuttaa ahdistusta ja tyytymättömyyttä.
Voisiko tämän ajatella toisin?
Voiko elämän elää toisin?
Kannattaisiko yrittää?
Rakastaa itseään ehdoitta, juuri nyt. Hyväksyä se mikä on ja nauttia siitä, mitä ehdottomasta rakkaudesta seuraa. Olla läsnä ja olla inhimillinen ihminen puutteineen kaikkineen.
Voisitko?
3 kommenttia:
Olen aivan samaa mieltä...
itse annamme aina merkityksen jokaiselle asialle...mutta minkälaisen??Olemmeko tietoisia?
... pidin tuosta viimeisestä kappaleesta erityisesti. Rakastaa itseään... hmm
Tapasin juuri entisen mieheni, jota kohtaan yritin tehdä rakkautta viimeisen vuoden. Eli toista voi rakastaa vain, jos sydän niin sanoo. Rakkautta ei voi pakottaa. Mutta tapaaminen oli ihan hyvä, silti. :)
Kun hyväksymisen joskus harvoina hetkinä oivaltaa niin että se siirtyy ihan käytännön tasolle asti, mielelle ja ajattelulle ja olemiselle ja elämiselle syntyykin ihan uudenlaista avaruutta ja tilaa. Ihmeellinen vapaus!
On ollut hienoa huomata miten nykyään törmään tähän ajatteluun joka kulman takana ja saan sille vahvistusta. Jotain uutta on muotoutumassa, ei vain minussa vaan yleisemminkin. Ehkä maailma pelastuu...
Lähetä kommentti