Tänään opin miten elämä muuttuu peruuttamattomasti.
Muistan vanhan kliseen. "Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä." Vaikka todellisuudessa se tapahtuu joka päivä, niin tänään tunnen sen jokaisella solullani.
Tunne on voimaannuttava ja elämänmakuinen.
"Rakennat itse oman elämäsi." Totta. "Elämää ei voi elää yksin." Totta. "Ihminen on osa perheen ja läheisten kokonaisuutta, jonka erottamaton osa hän on." Totta.
Ja kuitenkin, kaikki alkaa siitä että otat vastuun elämästäsi ja rakennat sen omilla ehdoillasi ja omaan sisäiseen voimaasi tukien. Ilman sisäistä voimaa, omaa elämänjanoa ja -paloa olet kuin kananmunankuori tuulisella järven selällä.
Voit lukea loputtomiin elämänohjeita ja viisauksia, ajatella tietäväsi ja tuntevasi, mitä elämä oikein on ja miten se tulisi elää. Ja kuitenkin, elämä on sinua viisaampi. Se tietää jos petät itseäsi, etkä oikeasti ole etsinyt omaa sisintäsi ja totuutta siitä, miten saat kiinni siitä voimasta, joka elämää kantaa. Yhteys sisimpääsi on yhteys voimaan ja iloon, joka tekee sinusta ihmisen isolla I:llä.
Ilman sisäistä voimaasi voit olla hyvä työntekijä, hauska seuramies, hyvä ystävä, esimerkillinen isä ja parhaimmillaan vielä hyvä puolisokin.
Mutta jos et tunne sisintäsi ja iloitse sen tuomasta voimasta, voitko olla elämän kumppani?
Edes itsellesi?
1 kommentti:
Laitoit ajattelemaan.
Taas.
...
Lähetä kommentti