Hallinta vs. virtaus

Kiitos Usko, hyvin matelee tuo mittarimato :-)

Se onkin hyvä mielikuva: mato on Hidas, se etenee Harkiten. Ei kaikkea tarvitse mitata, joihinkin asioihin voi vain luottaa... mitä miettii mies, joka mittaa pelinsä pituuden? Jos TIETÄÄ sen riittävän, ei sitä tarvise mitata.

Mutta miksi mennä Palaverstaniin? Hyvä kysymys. On syytä pohtia, millaiset asiat valikoituvat palaverin tai yleisemmin yhdessä tekemisen aiheiksi ja mitkä yksin tehtäviksi.

Tai ylipäätään: millaiset asiat vangitsevat huomiomme ja valikoituvat tekemisemme kohteeksi. Koko ajan jotkut toiset asiat, kokonaiset todellisuudet, jäävät täysin huomaamatta.

On asioita, joille emme tee mitään. Kuinka tietoisesti olemme tehneet sen päätöksen?

Minusta näyttää siltä, että meidän huomiomme ja sitä myötä energiamme suuntautuvat hallintaan, pitämään toistemme ajatukset ja teot keskivertoputken sisällä. Ongelmaksi nousee yhtä lailla ala- ja ylärajan ylittäjä. Häiriöitä ei sallita.

Me puhumme kyllä paljon luovuudesta ja huippuosaamisesta, mutta koetapas esittää uusia ideoita ohi komentoketjun. Tai katso kalenteriasi: onko siellä enemmän seuranta/valvonta/budjetti/ennuste -palavereja, vai ideointi/brainstorming/rentoutumis/tutustumis/hassuttelu -palavereja? Entä hiljentymishetkiä, onko siellä niitä?

Arjen käyttäytymistämme selittää paremmin sana "hallinta" kuin "virtaus", siltä minusta näyttää?

Haluaisin avata keskustelun hallinnan ja virtauksen ongelmasta. Siinä taitaa olla (työ)elämän mielenkiintoisin yin/yang -pari? Tasapaino lienee parempi kuin jommankumman rökäletappio?

- Oiva

Miksi matkustaa Palaverstaniin ylipäänsä?

Tietoyhteiskunnassa tieto, puhe ja kuvakin kulkee lähes ilmaiseksi ja lähes reaaliajassa. Miksi siis edelleen ihmisiä kutsutaan samaan paikkaan a)katsomaan lähes pysähtymätöntä powerpointvirtaa, säestettynä ääneenlukemisella b)toteamaan esityslistalla olleiden asioiden olevan vaiheessa kiireestä johtuen tai c) kuulemaan, mitä joku jossain on jo päättänyt ja haluaa osallistujien automaattisesti hyväksyvän.

Nykyinen työyhteisöni on hyvin korrekti, eikä sen hajaantumistekijä siksi nouse kovinkaan korkealle. Tosin korrektius on sitä luokkaa, ettei kokouksen kulkua haluta häiritä millään muotoa. Ei edes kommenteilla tai palautteella, ellei sitä erikseen pyydetä.

Ainoa mielekäs perustelu Palaverstanin matkalle on osallistujien keskinäinen kommunikaatio. Kommunikaatiolla tarkoitan ilmeiden, eleiden, äänenpainojen, katseiden ja sanojen vaihtoa joka välittää suunnattomasti enemmän tietoa osallistujien suhteesta käsillä oleviin asioihin. Kaikkia niitä vuorovaikutuksen keinoja, joita varten aistimme ja aivomme ovat kehittyneet nykyiselle tasolle.

Koska eleiden mittaaminen on työlästä, voisi hajaantumistekijän rinnalle ottaa vuorovaikutuksen suhdeluvun (100*osallistujien väliset puheenvuorot/kokouksessa yhteensä tehdyt puheenvuorot). Jos suhdeluku jää alle 50% voidaan seuraavat kokoukset ehdottaa toteutettaviksi pienemmällä kokoonpanolla tai kokonaan sähköisessä muodossa.
Tiedotteena muodossa tai toisessa.

Tai oikeastaan meidän tapauksessamme parempi ratkaisu voisi olla aihelistan lyhentäminen puoleen, joka voisi luoda edellytykset vuorovaikutuksen synnylle. Jo kahden minuutin hiljaisuus puheenvuorojen välillä voisi olla järisyttävä kokemus ja houkutella ihmiset keskustelemaan, siis rikkomaan tuo hirveä hiljaisuus.

- Usko

Matkailu avartaa

Eläköön Vapaa Blogistan!

Minä olen tällä välin ollut Palaverstanissa, sen pääkaupungissa Borestonissa.

Kehitin uuden mittarin:

palaverin hajaantumistekijä = 100 * niiden ihmisten lukumäärä, joilla on palaverissa auki läppäri ja/tai kommunikaattori per palaverin osanottajien kokonaismäärä

Eilen olin palaverissa, jossa oli paikalla 11 ihmistä, auki 7 läppäriä ja kuusi kommunikaattoria - joillain oli siis molemmat käytössä. Ihmisinä tämä tarkoittaa 8 ihmistä. Vain 3 ihmistä yritti keskustella huoneessa olevien muiden ihmisten kanssa.

Hajaantumistekijäksi tulee 100 * 8 / 11 = 72%

Siis aivan pirstaleina, gone with the wind. Hajaantumistekijä on jo halvaantumistekijä, jos se ylittää 50%.

Milloin viimeksi olit palaverissa, jossa oli vain ihmisiä? Ihmisiä, jotka katsoivat toisiaan silmiin, kuuntelivat ja tukivat toisiaan, käyttivät koko mieltään ja olemustaan yhteisen asian hyväksi? Sanalla sanoen olivat läsnä, ja vain tässä yhdessä paikassa.

Mitä tapahtuisi, jos organisaatiossasi otettaisin käyttöön kaksi mittaria: hajaantumistekijä ja aiemmin mainittu 10 sähköpostiviestiä päivässä -rajoitin?

- Oiva

Blogistaniin tutustumassa

Olen saanut jonkinmoisen herätyksen... Blogit ovat ilmeisestikin jotain paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Kävin viikonloppuna kiertelemässä satunnaisesti blogien maailmaa ja törmäsin todella moniin mielenkiintoisiin hahmoihin.

Vieressä on linkki yhteen niistä; Kaisantuvassa ihmetellään yksinkertaista elämää. Oli aivan pakko linkittää se tälle sivulle. Taisi olla zen-teeman hakujen kautta kun ajauduin seuraavaksi Garr Reynoldsin sivulle. Samoilta sivuilta löysin linkin Seth Godin nimisen markkinointikaverin esitykseen. Erinomaista materiaalia! Edelleen Tom Petersin sivulle ja Re-imagining manifestia (Tom(ah)to) lukemaan.

Hitaammin, yksinkertaisemmin ja vähemmän. Aivan...Mutta käykää silti katsastamassa Reynoldsin vinkkejä esitysten tehostamisesta. Hän kertoo, miten esityksistä saa Helpommin ymmärrettäviä, Yksinkertaisempia ja VÄhemmällä vaivalla :o)

-Usko, tai älä-

Postia vapautetusta maasta

Lisää sotaisia kielikuvia. Katsoin juuri dokumenttia Vietnamin sodasta. Dokumentin viimeinen lause kuului, "Vietnamissa Yhdysvallat voitti jokaisen taistelun, mutta hävisi sodan."

Joskus iltauutisia katsoessa tulee mieleen, että tuo saattaa päteä länsimaiseen elämänmuotoon laajemminkin. Kaikki perinteiset kehityksen mittarit näyttävät huikeaa kasvua, mutta jokin tässä vaivaa kuitenkin. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore todistaa 24.8. HS:n Mielipidesivulla, miten suuresti monet perheen arkipäivään vaikuttaneet asiat ovat parantuneet.

Kotiemme toimeentulo ja mahdollisuus viettää yhteistä aikaa ovatkin kuin eri planeetalta verrattuna vuoteen 1885, jolloin Raisan isoäiti syntyi. Työelämän puitteet ovat niin ikään verrattomasti paremmat, kuin oman isoisäni aikaan, jolloin hän sodassa loukkaantunena raivasi umpimetsään suurperheensä (10 lasta) elannoksi peltotilkun. Isoäitini mukaan lapset kasvoivat siinä ohessa, työn touhussa. Työpäivät olivat pitkiä, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut. Luultavasti isoisä ei olisi edes ymmärtänyt kysymystä työn merkityksellisyydestä tai elämän tasapainoisuudesta.

Olemme voittaneet aika monta taistelua toimeentulon ja elämänhallinnan osalta, mutta olemmeko kokonaisuudessa plussalla? Totuus ehkä vapauttaa, vaan mistä tai mihin?

Onko työmoraali samalla tavalla vapautus omasta ajattelusta, kun taistelumoraalikin tuntuu toisinaan olevan sodan aikana? Dokumentin mukaan, yksi hyvin ajoitettu Walter Cronkiten uutisjuttu muutti Yhdysvaltojen kotirintaman suhtautumisen sotaan. Sotilaiden taistelumoraali oli jo rapautunut, kun massiivisella materiaaliylivoimallakaaan ei oltu onnistunut nuijimaan "heikompaa" vastustajaa pysyvästi viidakon lokaan.

Immanuel Kant muotoili kategorisen imperatiivinsa useampaankin muotoon, joista siteeraan kahta. 1) Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleismaailmallinen laki ja 2) Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.

Ideani työtä hyväksi muuttavaksi ohjeeksi kuuluu siis Immanuelia soveltaen: "Kohtele työyhteisösi ihmisiä, asiakkaitasi ja erityisesti itseäsi, ikään kuin ihminen olisi päämäärä sinänsä, eikä koskaan väline."

Kelpaako tämä, vai onko se liian abstrakti ohje?

-Usko-

Työmoraali ja hyvä työ?

Meillä suomalaisilla on (ainakin omasta mielestämme) hyvä työmoraali. Niin oli Auschwitzin komendantillakin. Tehokas ja organisointikykyinen kaveri, prosessit kunnossa. Kokonainen elämänmoraali - tunteet, empatian ja rohkeuden sisältävä moraali - olisi saanut kelpo komendantin toimimaan toisin. Tosin hulluksi tulleen ympäristön paineen on täytynyt olla kova.

Paineita totella joukkoa on meidänkin aikanamme. Työmoraali käskee meitä kilpailemaan, kiirehtimään, olemaan tehokas ja agressiivinen. Nykyaikaisessa globaalissa kilpailussa edelleen arbeit macht frei.

Jeesus aikoinaan yritti sanoa, että se olisi totuus joka vapauttaa, mutta tiedä häntä?

Elämänmoraali kehottaa etsimään harmoniaa ja tasapainoa. Tarvitsemme arkeemme yksinkertaisia, vapauttavia totuuksia. Nuku tarpeeksi, syö itsellesi sopivaa ruokaa itsellesi sopiva määrä, tee työtä haluamallasi tahdilla, tavalla ja määrällä, kunnioita itseäsi ja toisia - myös kilpaillessasi, sekä kunnioita ja suojele ympäristöäsi.

Ennen kaikkea, murehdi vähemmän sekä menneitä että tulevia. Yksinkertainen vapaus on käsissäsi, NYT. Seuraisiko tästä myös yksinkertainen, tuloksekas ja tyydyttävä työ? Sellainen HYVÄ työ?

Mutta nyt minä ehdotan sinulle Usko siirtoa yläilmoista maan päälle: ruvetaan keksimään arkipäivän ideoita, millä työ muuttuu HYVÄksi. Minulla on yksi idea, keksi sinä lisää:

Laitetaan sähköpostiin sellainen rajoitus, että kukaan ei saa lähettää enemmän kuin 10 viestiä päivässä. Tietenkään lauantaisin ja sunnuntaisin ei saa lähettää yhtään viestiä. Mitä tästä seuraisi?

- Oiva

Kuka arvostaisi yksinkertaisuutta?

Välillä tuntuu, ettemme ole vahingossa sotkeutuneet mihinkään. Luulen, että ihan tarkoituksella rakennamme itsellemme ansan jolla voimme sitten perustella monenmoisia asioita. Mitä monimutkaisempi maailma, sitä toimivampi ansa ja sitä helpompi on ulkoistaa vastuu omista valinnoista. "Eihän tässä meikäläinen mitään mahda maailman saastumiselle, yhtä tyhjän kanssa näiden jätepussien kanssa kohkata." "Kun globalisaatio vie työpaikat kuitenkin Kiinaan, niin ihan sama miten näitä hommia hoitaa."

Käytännössä valinnat ovat kuitenkin yksinkertaisia; "Lajittelen omat jätteeni, koska se on oikea teko ja parantaa maailmaa pussi kerrallaan." Lajittelun lisäksi voin oikeasti miettiä, mitkä ostokset ja ostosten kääreet ovat välttämättömiä." "Joku voi sanoa työtäni paskaduuniksi ja pomoakin mahdottomaksi tyypiksi. Se ei silti estä minua tekemästä päivittäisiä askareitani niin hyvin kuin kykenen ja nauttimaan tunteesta, jonka asioiden hoitaminen antaa. Siis jos hyväksyn, että voin olla tyytyväinen paskaduuniin."

Taidan olla vähän yksinkertainen? :o)

-Usko

Yksinkertaista (työ)elämää?

Kiitos Usko, HYVÄ ajatus!

Siinä HYVÄssä oli yksi sana ylitse muiden... nykyään ei eläminen ja työnteko tunnu Yksinkertaiselta. Ihan kuin olisimme sotkeutuneet monimutkaisuuden verkkoon tai eksyneet itse rakentamaamme labyrinttiin?

Siitä haluaisin keskustella...

- Oiva

HYVÄ on parhaasta päästä ajatuksia

Hitaammin, Yksinkertaisemmin ja VÄhemmän ovat laatusanoja joiden arvostusta haluan nostaa. Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin ovat nekin ihan hyviä sanoja, mutta eivät ainoina elämänohjeina. Niiden yliviljelystä on nähtävissä jatkuvia merkkejä niin talous, kuin iltapäivälehdissäkin, joten ei siitä sen enempää.

Tämä blogi käynnistyy tekemään tilaa HYVÄlle.

-Usko