keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2011

Rohkea uni


Kämmenen
kosketus poskella
vie aikaan joka tuntuu
unelta,
mutta jonka tietää
todeksi.

Uskallatko
muistaa sen unen?
Uskotko että se on totta,
tässä ja nyt? 

Käden
ulottuvilla.

Riittää kun
myönnämme
unen uneksi
ja 
heräämme.

Uusina ihmisinä.

 Miehenä ja naisena,
rohkeina ja uteliaina.
Vailla pelkoja ja 
odotuksia.

Heittäytyen
sen voiman varaan
joka pelottomuudesta syntyy.

Se on kaikki, mitä tarvitsemme.



-Jukka-









sunnuntai, heinäkuuta 17, 2011

Tunnustus

Tämän verran
 olen oppinut itsestäni...

           tarvitsen ihmistä,
                                    jolle osoittaa
                                        miten hyvä ja rakastava olen.

           Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää, haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
           Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni,  jotta itse tulisin täydeksi.
                                   

         -Jukka-






lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Lahja lahjattomille



Väistän hellettä
pihani varjoisalle puolelle.

Suljen silmäni
ja kuulen taas puheen
ja korot,
jumalaiset korot.

Istun tuolissani,
tuhat kilometriä St. Germainista koilliseen,
enkä silti ole yhtään kauempana siitä, mitä korot kantavat.

;-)

Hiljainen mieli 
ja 
mielikuvitus...

Luojan lahja lahjattomille.




-Jukka-



keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Ranskaa vasta-alkajille Osa 2. Palvelua vieraalle kielelle

Ranskalaiset palveluammatissa.

Poistan varmistimen, jos kuulen vielä yhdenkin perusteettoman yleistyksen tämän kansan haluttomuudesta palvella ranskaa osaamattomia turisteja. Kuuden päivän reissulla ehdin toki törmätä huonoonkin asiakaspalveluun, mutta se tapahtui Hki-Vantaan lentokentän kahvilassa menomatkalla. Palvelun jätti tuolloin tarjoamatta kanssasisar eteläisestä naapuristamme.

Siitä eteenpäin homma sujuikin moitteetta. "Sukkulataksi" keskustaan löytyi ystävällisellä avustuksella ja sopuhinnalla. Hotellin respastakaan ei voi sanoa pahaa sanaa. Tapasimme hänet tosin vasta poislähteissämme perjantaina, mutta silloin asiat lutviutuivat asiallisesti ja ystävällisesti.

Lähikuppilan tarjoilija  joutui myymään eioota tupakannälkääni, mutta tarjosi sen sijaan savukkeen omasta taskustaan. Ja lyhyen rupattelun jälkeen halusi tarjota (!) lasin Stellaa. Olut oli vanha tuttu, mutta ystävällisyys kutakuinkin uutta.

Ravintoloissa ranskankielen aksenttiimme (englanti) suhtauduttiin ymmärtäväisesti hymyillen ja kaikki mitä halusimme saatiin kutakuinkin ajallaan. Joskus olisi voinut jäädä saamattakin. Ainakin se jättikokoisen kevätkääryleen muottiin pakattu keitetty sian mahalaukku olisi ehkä voinut jäädä keittiöön;) Mutta se jäi ainoaksi poikkeukseksi kulinaaristen nautintojen osalta. Edes croissantin tilaaminen latten kanssa iltapäivän puolella ei saanut hymyä hyytymään Seinen rannan kahvilan tarjoilijalta. Palveluksi voi varmaan laskea senkin, jo että aamuseitsemältä löytyi täyden valikoiman kuppila, http://www.qype.co.uk/place/156558-Cafe-Le-Depart-St-Michel-Paris, jossa illan sai vaihtumaan aamuun huomaamatta. "A Cafe with a view" -meikäläisen aksentilla lausuttuna.

Eiffeliin pääsi lähes jonottamatta ja sielläkin missä yllättäen oli enemmän jonoa (matka maan alle - http://www.catacombes-de-paris.fr/), paikalla oli ystävällisesti opastava virkailija joka kertoi jonottajille, missä kohdassa jonoa on todennäköisin raja jonka jälkeen voi varautua oven sulkeutumiseen. Siitä sitten sai itse tehdä valinnan ottaako riski vai jättääkö kohde siltä päivältä väliin.

Seuraavaksi täysin subjektiivinen synteesi alussa lausumastani yleistyksestä.Turisteihin voi ja saa kyllästyä. Kyllä. Siitäkin huolimatta että he ovat hyväksi maan taloudelle ja myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen alaisia siinä missä alkuasukkaatkin. Kyllästymistä voi edesauttaa se, että itsestään terveellä tavalla ylpeiden alkuasukkaiden edessä turistit kehittävät vastahyökkäyksen strategian. "Vittujoo, varmasti osaan olla yhtä ylpeä kuin nää sammakonsyöjätkin" tai "englannin puhuminen on jokaisen turistin perusoikeus ja paikallisten on parempi opetella hyväksymään se tai saavat olla ilman rahojani". Niinpä niin..

Uskon, 
että juurikin se seikka, 
että ranskalaisilla on omintakeinen tapa kunnioittaa omaa kulttuuriaan, 
on keskeinen syy sille, 
että maa on niin kiehtova kohde vierailla. 
Sen ansiosta voimme oikeasti kokea jotain erilaista.

Sitäpaitsi, jokaisen kannattaisi kehittää arvostava asenne tuota oman kulttuurin ja outojen tapojen varjelua kohtaan. Ihan samalla tavoin ystävällinen hymy ja leppoisa suhtautuminen kanssaihmisiin auttaa maassa kuin maassa. Väitän testanneeni tätä metodia onnistuneesti.

Ota oikea kontakti ja lakkaa irvistelemästä. Sillä pärjää pitkälle.

Jukka

tiistaina, heinäkuuta 12, 2011

Ranskaa vasta-alkajille Osa 1. Liikkumisen sietämätön keveys




Minua on huijattu. Lähdetään siitä.

Kuten kai kaikille reissaajille käy, olin antanut itseni muodostaa etukäteismielikuvan maasta johon olin matkalla. Maa on sellainen, kaupunki tuollainen ja ihmiset... just joo.

Tyrmäys kaikilla tuomariäänillä.

Aloitetaan nyt vaikka metrosta. Pariisin metro on ... huikea teknis-inhimillinen rakennelma. Asemia on joka kulmalla, junat tulevat ajallaan ja vaihtaminen on todella helppoa opasteiden ansiosta. Kolmen päivän piletti kolmelle vyöhykkeelle vajaat parikymppiä. Käy myös lähijuniin ja busseihin.
Ja se toinen puoli. Ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia. Turisteja siedetään tyylikkäästi ja keskenään pidetään sopivasti hauskaa. Vanhuksille tehdään tilaa, eikä laitapuolen kulkijoitakaan nyrpistellä näkyvästi. Ohjelmaa piisaa niin asemilla kuin junissakin. Aseman jousikvintetistä yksittäiseen viulistipappaan junassa. Ihmiset ovat elossa ja näyttävät pitävän elostaan. Toisin kuin useimmiten täällä meillä.

Liikenne kaduilla. Liikenteen määrään nähden homma sujuu käsittämättömän mallikkaasti. Tarpeen tullen paikalla on poliiseja, jotka ruuhkia purkaessaan jaksavat opastaa kärsivällisesti eksyneitä ja uteliaita. Ruuhkia? Tottakai niitä on. Sehän on kaupunki. (Varsinaisessa Pariisissa asuu noin 2,2 miljoonaa ihmistä ja Suur-Pariisin alueella 12,1 miljoonaa ihmistä 14 518 km²:n alueella. Pariisin vuonna 2006 mitattu väestöntiheys on 20 696 asukasta/km².)

Pointti on tämä. 
Varaa aikaa ja varaudu yllätyksiin. 
Ces't la vie. 
Ilman yllätyksiä ei ole elämää. 
Jos ei sitä ymmärrä, on vaikeuksissa aivan missä vaan.

Ja moottoritiet. Juu, ruuhkia sielläkin ja erityisesti tiemaksupisteissä. Mutta, tiet ovat hyviä ja niitä piisaa. Aina voi valita maksuttomankin. Myös liikkumisaikansa voi valita. Mutta asfaltti on hyvää, opasteet toimivat ja tiepalveluautot surraavat aika pro:n oloisina. (Sen verran täytyy tunnustaa, että minulle oli yllätys (*_*) että bensa rahastetaan erillisessä kopissa ja että kahvin saa pääsääntöisesti automaateista. Mutta sekin on ihan juotavaa, toisin kuin joskus hiljaisempien asemien aamupaivän muhinut keitinkahvi kotoisalla abc:llä)

Jukka

perjantaina, heinäkuuta 08, 2011

Luojan oikku




On 
niin vaikeaa
katsoa heitä ja ajatella
että ovat vain ihmisiä.

Työmatkalla
kymmenen sentin korossaan...

...brasseriessa
keskittyneenä ystävättäreen
mutta samalla joka eleellään alleviivaten,
"Olen Nainen, jos sinä olet Mies!"

Huutomerkki vailla kysymystä.

Pariisittaret, Luojan oikku 
josta kannattaa
kiittää.




-Jukka-




keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Vain häivähdys, mutta silti enemmän




Olen tässä.


Vain 
häivähdys 
tunnetta, 
jonka luulin jo menneen.

Olen tässä...

ehkä enemmän
kuin ennen, 
ja silti vähemmän
kuin voisin

Kevyemmin
mutta 
täydemmin.


-Jukka-

Vain yksi maailma...


Kadun vilinää.

Askelia,
           katseita,
               kaikilla oma maailmansa...

Odotuksia,
           toiveita,
                takana omat pelkonsa...

ja kuitenkin...
          joskus harvoin,
                 tähtien ollessa oikeassa asemassa

Maailmat kohtaavat vailla pelkoja...

                                                       sieluja samassa tilassa?




-Jukka-



sunnuntai, heinäkuuta 03, 2011

Oppaana polullasi



Jos luulet tuntevasi minut,
loukkaa 
niitä 
joita rakastan.

Jos luulet tuntevasi minut,
haavoita 
teoillasi häntä 
joka on rakentanut maailmani.

Jos luulet selviäväsi kaikesta,
tee testi 
ja 
tiedät
mistä helvetti on tehty.

Olen käynyt siellä 
ja 
voin 
näyttää sinulle tien.




-Jukka-