Minua on huijattu. Lähdetään siitä.
Kuten kai kaikille reissaajille käy, olin antanut itseni muodostaa etukäteismielikuvan maasta johon olin matkalla. Maa on sellainen, kaupunki tuollainen ja ihmiset... just joo.
Tyrmäys kaikilla tuomariäänillä.
Aloitetaan nyt vaikka metrosta. Pariisin metro on ... huikea teknis-inhimillinen rakennelma. Asemia on joka kulmalla, junat tulevat ajallaan ja vaihtaminen on todella helppoa opasteiden ansiosta. Kolmen päivän piletti kolmelle vyöhykkeelle vajaat parikymppiä. Käy myös lähijuniin ja busseihin.
Ja se toinen puoli. Ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia. Turisteja siedetään tyylikkäästi ja keskenään pidetään sopivasti hauskaa. Vanhuksille tehdään tilaa, eikä laitapuolen kulkijoitakaan nyrpistellä näkyvästi. Ohjelmaa piisaa niin asemilla kuin junissakin. Aseman jousikvintetistä yksittäiseen viulistipappaan junassa. Ihmiset ovat elossa ja näyttävät pitävän elostaan. Toisin kuin useimmiten täällä meillä.
Liikenne kaduilla. Liikenteen määrään nähden homma sujuu käsittämättömän mallikkaasti. Tarpeen tullen paikalla on poliiseja, jotka ruuhkia purkaessaan jaksavat opastaa kärsivällisesti eksyneitä ja uteliaita. Ruuhkia? Tottakai niitä on. Sehän on kaupunki. (Varsinaisessa Pariisissa asuu noin 2,2 miljoonaa ihmistä ja Suur-Pariisin alueella 12,1 miljoonaa ihmistä 14 518 km²:n alueella. Pariisin vuonna 2006 mitattu väestöntiheys on 20 696 asukasta/km².)
Pointti on tämä.
Varaa aikaa ja varaudu yllätyksiin.
Ces't la vie.
Ilman yllätyksiä ei ole elämää.
Jos ei sitä ymmärrä, on vaikeuksissa aivan missä vaan.
Ja moottoritiet. Juu, ruuhkia sielläkin ja erityisesti tiemaksupisteissä. Mutta, tiet ovat hyviä ja niitä piisaa. Aina voi valita maksuttomankin. Myös liikkumisaikansa voi valita. Mutta asfaltti on hyvää, opasteet toimivat ja tiepalveluautot surraavat aika pro:n oloisina. (Sen verran täytyy tunnustaa, että minulle oli yllätys (*_*) että bensa rahastetaan erillisessä kopissa ja että kahvin saa pääsääntöisesti automaateista. Mutta sekin on ihan juotavaa, toisin kuin joskus hiljaisempien asemien aamupaivän muhinut keitinkahvi kotoisalla abc:llä)
Jukka
2 kommenttia:
Joo, kyllä Pariisin metro on mahtavan kätevä kapistus. Ja tosiaan sai sellaisen kuvan, että ranskalaiset osaavat ja uskaltavat elää ja nauttia eikä siellä olla turhan pilkun-piip, mutta ihmisten kunnioitus on kohdallaan.
Upeasti sanottu: "Ilman yllätyksiä ei ole elämää."
Itsetehostusta säästelemättä rohkenen uskoa, että kunnioitukseni tuota elämäntapaa kohtaan näkyi ja sai aikaan hyvän kohtaamiskokemuksen. Puolin ja toisin. =)
Lähetä kommentti