Väistän hellettä
pihani varjoisalle puolelle.
Suljen silmäni
ja kuulen taas puheen
ja korot,
ja korot,
jumalaiset korot.
Istun tuolissani,
tuhat kilometriä St. Germainista koilliseen,
enkä silti ole yhtään kauempana siitä, mitä korot kantavat.
;-)
Hiljainen mieli
ja
mielikuvitus...
Luojan lahja lahjattomille.
-Jukka-
6 kommenttia:
liikutti sisintäni/ herkän hellä runosi/
Runo asuu sydämessä
sielulla on avain kotiin / / /
Lounatuuli
Hieno tunnelma ja upea tuo kolmas säe (sanotaanko sitä säkeeksi?)
Vetovoima ja kesä lämpöineen tekee selvästikin hyvää ;-)
... ja lahjoja on annettu myös niille joilla on lahja =)
Anonyymi: Kiitos. Ensimmäinen runokommentti, jonka olen saanut.
Birgitta: Olkoon vaikka säe. Jae kuullostaisi mahtipontiselta ;)*
Pidän samasta kohdasta itsekin. Ja kyllä, kesä ja rytminvaihdos tekevät hyvää. Haluan myös antaa aikaa ja tilaa kirjoittamiselle, joka alkaa olla minulle jo enemmän kuin harrastus. Lähempänä intohimoa.
Birgitta: Hiukan myöhäinen sytytys tänään. Ymmärsin kommenttisi vasta viiveellä... ;o) Kiitos vielä kerran.
Joo, kyllä korkojen kopse on yksi maailman sytyttävimmistä äänistä!
Ari: Varsinkin yhdistettynä visuaaliseen efektiin... ;)
Lähetä kommentti