Kämmenen
kosketus poskella
vie aikaan joka tuntuu
unelta,
mutta jonka tietää
todeksi.
kosketus poskella
vie aikaan joka tuntuu
unelta,
mutta jonka tietää
todeksi.
Uskallatko
muistaa sen unen?
muistaa sen unen?
Uskotko että se on totta,
tässä ja nyt?
tässä ja nyt?
Käden
ulottuvilla.
ulottuvilla.
Riittää kun
myönnämme
unen uneksi
ja
myönnämme
unen uneksi
ja
heräämme.
Uusina ihmisinä.
Miehenä ja naisena,
rohkeina ja uteliaina.
Vailla pelkoja ja
odotuksia.
Heittäytyen
sen voiman varaan
joka pelottomuudesta syntyy.
Se on kaikki, mitä tarvitsemme.
-Jukka-
13 kommenttia:
tämnä on unen ja toden sekoitelma.. sydän ajatuksia.. hyvin kaunis runo.
Kaunista. Tuollaistahan sen pitäisi olla, unenkaltaista.
Kirjoitatko taas sydämeni tuntoja?
Aloitus oli hyvin voimakas ja läsnä, kuin itsekin unien ja hämärän rajamaille, joista ei todellisuutta erota mielensä kuvajaisista.
Miksi tahdot herättää minut (meidät) unestani?
Kiitos taas ystävällisistä sanoistanne!
Elina: No mutta hyvää päivää! En minä muista ole kiinnostunut. Itsellenihän minä näitä kirjoitan!
Luepa vielä tuo yläkulma: "Kirjoitan nähdäkseni kuka olen."
;o)
Mutta toisaalta, pls jatkakaa kommentointia. Lupaan julkaista kaikki estottomasti kehuvat palautteet. Niinkuin tähänkin saakka olen tehnyt. =)
:D Ja tietenkin lukijakin on kiinnostunut vain itsestään!
Eli tulkitsee mielestään jotain, minkä voi pukea samankaltaisiksi sanoiksi. Kauniisti sen kuitenkin teit. :) Jatketaan!
Huoh. Kaunistakin, kyllä, mutta jotenkin minusta väkevää ja voimakasta. Sitähän heittäytyminen on - vahva tunne siitä, että tulee kannetuksi. Ja, että kaikki se uni, haave, toive, hekuma voi olla tässä ja nyt käden ulottuvilla, kun uskaltaa antaa itsensä ehdoitta rakkaalleen. Ota minut, minut - eikä sillä tarkoiteta vain erotiikkaa vaan yksilöä ihmisenä...
Huikean hieno runo, kiitos Jukka. (Toiv. en innoissani analysoinut liikaa. Niin paljon tunteita vain herätti "rohkea unesi".
Kiitos Kirsi-Tuuli!
En paheksu analysointia.
Kylläkin järjen ryöstöviljelyä.
Sinun analysointisi tulee sydämestä ja siitä pidän. =)
Mä oon nyt sitten ylimielinen, mutta tunteen ja intuition valtaan heittäytyminen ei oo ollut ratkaisu ainakaan mun elämään, sitä järkeilyä mä ainakin tarvin ja kun oma järki ei riitä, niin tarvin ja käytän törkeästi hyväksi myös muiden järkeilyä.
"Rakastan" sun uskallusta sanoa asioita, esittää malleja.
Kyllä tää sun mentaalimasturbaatio antaa hienon peilin myös mulle ja muillekin, hienoa ajatustenjalostusta!
Kiitos Mikko!
Tiedätkö, en pidä kommenttiasi millään muotoa ylimielisenä. Päin vastoin. Tulkitsen sen omavaltaisesti rohkeudeksi kertoa omasta valinnastasi.
Olet valinnut olla ottamatta käyttöön, perustellusti tai ei, melkoisen voimavaran lähteen.
Mielestäni se on samanlainen, tosin ehkä vielä isompi, kuin järjen voimavara.
Itse pidän tunnetta ja intuitiota huikeasti analyyttistä järkeä voimakkaampana toiminnan katalysaattorina.
Ja aivan samoin kuin sinäkin, käytän ilolla ja ylpeydellä hyväkseni toisten tunne-energiaa, jonka saan lukiessani palautteita ja vaistotessani sen vaikutuksen, jonka he ovat kokeneet näistä teksteistä.
"Mentaalimasturbaatio" on hauska kielikuva, jonka rinnastan tuntemusten tuomaan mielihyvään ja yhteyteen oman sisimmän kanssa.
Minulle kirjoittaminen on kanava suoraan omaan sisimpään, sieluuni.
Siltä se tuntuu oikeasti ja siksi käyttäisin mieluummin kuvausta "Mentaalirakastelu itseni kanssa". Masturbaatio kun herättää minussa hiukan pintapuolisemman mielikuvan kuin rakastelu. ;o)
Mutta samoilla vesillä kalastellaan ;D
Kiitos tosiaan vielä hauskasta kommentistasi! Voimia järkeilysi kanssa elämiseen, sekään ei aina ole ihan helppo laji...
Taisin kertoa osatotuuden. Siis päätöksentekojärjestelmät toimivat kai synergiassa, ristiriitaisiakin signaaleja antaen. Sitten se varsinainen tarkoitus, teko aikomuksineen, on tästä interaktiosta seurausta.
Siis pointtini taitaa olla, että heittäytyminen vaatii turvalliset raamit/tilan, muuten voi käydä epätoivotusti.
Tämä on taas tätä järkeilyä, reborn haluan olla minäkin, new level of confidence, higher level of consciousness, new breed, tässä muutamia biisejä, jotka uivat samoissa vesissä ja ovat minulle voimavaroja.
Toivottavasti musta ei tuu pakkomielteinen kommentoija, mutta uskallat niin ihqusti provosoida normatiivisuudellasi :)
Järkijätkä, mut niin minäkin.
Siksi pidän itselläni moderaattorin oikeuden, joten anna palaa vaan. Ihan rauhassa. ;o)
Mikko ja Jukka, kiintoisaa oli seurata keskusteluanne. Olen ollut pelkkä pää, joka käytti vain järkeä ja lakaisi tunteet maton alle. Tai tähän ainakin pyrin, tietoisesti ja tiedostamattakin. Mutta sitten jokin murtui. Oivalsin järkielämäni mehuttomuuden ja sen että vaikka kuinka järkeilin, päätöstä en pystynyt tekemään tai se vei loputtomasti aikaa ja energiaa. Tutustuin toisten päätöksenteko- ja elämäntapaan ja vähitellen huomasin että pääsee helpommallakin kun käyttää myös muita avuja, kuten tunteita ja intuitiota. Kun on hyvässä tilassa (läsnäoleva) saattaa näiden avujen kanssa tehdä päätöksiä ja tekoja kevyesti, kuin itsestään. Ja ne ovat oikeansuntaisia. Tälle menetelmälle on hyvä nimikin: tunnekompassi, mene siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä. Järkeä tarvitaan myös, ankkuriksi.
Ja unestasi pidin, Jukka!
Ari: Hiukan samanlaisen järkeilypolun minäkin tein, kunnes tulin siihen tulokseen, että monissa asioissa järki on aika onneton kaveri.
Lähetä kommentti