Kun
se päivä tulee,
olen joku
muu.
Olematon,
kipuilematon,
vailla tarvetta olemassaoloni
todistamiseen
toisten kautta.
Siihen asti
sallikaa minun
häpeilemättä toistaa
näitä haikuja
jotka
pitävät minut
vielä kiinni siinä
mitä olen
ollut,
ja
jota
kaipaan.
Selittämättömän paljon.
...
Sitä
minua,
joka luulin olevani.
Poika, joka ei
halunnut
sanoa
ei.
-Jukka-
5 kommenttia:
Tiesitköhän muuten,
että osaat
lentää.
:)
(= Silloin tiesin ... ja nyt muistin taas. =)
M:n kommentti on kyllä aseistariisuva. Komppaan sitä täysillä =)
Minä ainakin nautin haikuistasi, joten ei mitään kiirettä... ;o)
Kiitos tästäkin! Samaistuin poikaasi.
Kiitos Ari ja Birgitta! Jatkan siis valitsemallani tiellä.
Haikuja ja rytminvaihdoksia! ;)
Lähetä kommentti