Usko on pohtinut pelkoa, ja sitten olemme siirtäneet luovuuden tapporeseptin sähköpostikeskustelusta blogiin.
Mistä me olemme päätyneet sanoihin pelko ja tappo?
Koko blogi lähti liikkeelle "yksinkertaisen työelämän" (tai oikeastaan yksinkertaisen elämän) kaipuusta. Tuntui kuin sinänsä simppeliä hommaa - minä palvelen sinua, sinä jotakuta toista... ketju jatkuu ja joku palvelee minua - ei ollenkaan muistettaisi, vaan kaikki huomio menee keskinäisiin valtapeleihin ja oman egon pystyssä pitämiseen?
Jos keskitymme toistemme palvelemiseen, on kaikilla hyvä olla - eikö olekin yksinkertaista. Jos keskitymme toistemme nokittamiseen ja arvojärjestyksen määrittelyyn, on kaikilla paha olla - ja elämä on monimutkaista.
Olemme myös puhuneet hallinnan ja virtauksen tasapainosta.
Kaikki puhuvat virtauksen (=luovuus, yksinkertainen ja luonnollinen asioiden sujuminen, vaivattomuus ja kilpailemattomuus) puolesta, mutta kun ympärilleen katsoo, arjen käyttäytyminen ilmaisee hallintaa ja pelkoa.
Molempia ei voi saada, otetaan mieluummin hallinta - näin ilmeisesti ajatellaan. Ja silloin ollaankin tuossa luovuuden tapporeseptissä. Ollaan muuten usein kotonakin - kuinka monessa perheessä oikeasti siedetään luovaa lasta, meinaan siitä luomisesta tulee usein meteliä ja sotkua?
Eräs tarina kertoo pojasta, joka oli innostunut kotivideoiden tekemisestä - erityisesti kauhutarinoiden. Erääseen pätkäänsä hän tarvitsi rekvisiitaksi verta ja pyysi äitiään tekemään ämpärillisen tomaattisosetta, heiteltäväksi keittiön seinille. Ja mitä äiti teki? Ämpärillisen tomaattisosetta, auttoi sen heittelemisessä keittiön seinille, auttoi filmin teossa, siivosi keittiön - ja nauroi päälle sekä kannusti poikaansa.
Pojan nimi on muuten Steven Spielberg.
Minusta tuntuu, että aika useat kyllä tajuavat tämän tapporeseptin ja tekevät silti juuri niin. Kyseessä on valinta: hallinta vs. virtaus. Mieluummin luovutaan virtauksesta (eli luovuudesta) kuin hallinnasta, kontrollista, väärin ymmärretystä vallantunteesta. Monet johtajat pelkäävät tilannetta, jossa kaikki työntekijät alkavat ajatella riippumattomasti ja luovasti - kuka työt tekee?
On pakko kysyä vastakysymys: kuka uudet työt ja markkinat luo?
Hallinta vs. luovuus ei tietenkään ole joko-tai, kaksi ääripäätä, vaan jatkumo. Jokaiselle tilanteelle on olemassa "sopiva" yhdistelmä hallintaa ja virtausta. Kyse on siitä, osataanko kollektiivisesti aistia tilanteita ja joustavasti sekä hallita että virrata.
Terveisin Oiva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti