Mikä on seuraus lauseesta "ajattelu tapahtuu minulle"?
Jos joku ajattelee puolestani, niin enkö silloin ole jonkinlainen Platonin luolan seinällä heiluva varjo? Katoaako voima ja hallinta? Vai ovatko ne "korkeemmas kärees" ja jos niin kenen?
Nyt olet, Oiva, aika uskaliaalla alueella. Alat ihan tieten tahtoen kerjäämään huru-ukoksi julistamista. Asia on silti mielenkiintoinen.
Pidämme itsestään selvänä, että ajattelemme ja siksi olemme. Samaan aikaan sanotaan, että ihmisen mielessä käy päivän mittaan kymmeniä tuhansia ajatuksia ja melkein yhtäpaljon päätöksiä. Suurin osa päätöksistä tehdään niin reflekseinä, ettemme edes ehdi tiedostaa niitä. Oikeus itsenäiseen ajatteluun on kuitenkin jotain niin itsestään selvää, että sitä ei voi ajatellakaan kyseenalaistavansa tai edes ajattelevansa.
Mikä sitten on diagnoosi tämmöisestä ihmisestä?
Kesäillan hämyssä mies käveli kotiinsa verkkaisesti. Hän katseli polun ympäristöä: puita, myöhäisiä lintuja, jotka tirskuttivat puiden latvoissa, ruohoa ja muuta sellaista. Mitään hän ei ajatellut, mutta kevyt ja onnellinen olo hänellä oli. -Väinö Linna
Miksi emme muista kyseisestä kirjasta näitä lauseita, vaan useimmiten vain sen yhden: "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi"?
5 kommenttia:
Aah... Olemisesta.
Wikipediasta kävin hakemassa lainausta:
"Cogito, ergo sum" (latinaa: "Ajattelen, siis olen [olemassa]") on René Descartesin filosofinen lausuma, josta on tullut länsimaisen rationalismin kulmakivi. Descartes halusi filosofiassaan epäillä kaikkea ja etenkin aistihavaintoja järjestelmällisesti. Kuitenkin hän tuli siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta yksi asia on varma: vähintään subjektin henkisen minän, ajattelevan mielen, on oltava olemassa, koska jokinhan epäilee aistien antamaa todistusta."
Siis ainut asia mistä voimme olla varma on ajattelumme. Sen, että päässämme pyörii ajatuksia.
Muu voi olla harhaa.
Esimerkiksi sellainen asia, että onko olemassa kaksi erillistä ihmistä: Usko ja Toivo, vain onko nämä kaksi ääntä yhden henkilön sivupersoonia? ;)
Muuten, myöhästyneet nimpparionnittelut Uskolle!
Sinäpä sen sanoit: päässämme pyörii ajatuksia. Ihan vaivaksi asti, olemisen tiellä.
Mutta minä en ole ajatukseni, vaan tietoisuus niiden takana. Eikä se tietoisuus ole Oivan yksityisasia, vaan kaikille ja kaikelle yhteinen.
Terveisin Huru-Oiva :-)
Löysin sattumalta pitemmälle viedyn ajatuksen, joka heijastaa tuota sinun ajatusta, että ajatukset ovat olemisen tiellä.
Sen on esittänyt Taisen Deshimaru:
Descartes sanoi: "Ajattelen, olen siis olemassa." Minä sanon: "En ajattele, ja sen vuoksi pysyn olemassa."
heidihahmo: Kun kerran harrastatte jonkinmoisia lukupiirejä siellä teillä päin, niin oletteko tutustuneet Eckhart Tolleen?
Hänellä on paljonkin juttua ajattelun ja olemisen liepeiltä.
Tämä anonyymi ajattelee, että minä olen ajatukseni ja tietoisuuteni. Ne molemmat kuuluvat minuuteen. Minä ajattelen, mutta minuus myös näkee eri tavalla, selvemmin, minuus (tietoisuus) seurailee niitä ajatuksia, jotka päässä virtaavat.
Jotenkin niin sen voisi laittaa, että uskon tietoisuuteen, mutta uskon myös että tietoisuuskin on persoonallista, ei persoonatonta.
Mietinnän alla tämä asia :)
Lähetä kommentti