tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Tasapainossa?

Hassua, että otit Usko puheeksi politiikan. Eilen aamulla silmiini osui artikkeli Slovenian presidentti Janez Drnovsekista otsikolla "Valtiomies lähti sisäisen tasapainon asialle" (Hesari 19.3.07). Presidentin mielestä ihmisen on löydettävä sisäinen tasapainonsa, jotta hän näkisi maailman tasapainottomuuden ja osaisi tehdä asialle jotain. "Ne, jotka johtavat maailmaa nykyään, eivät ole tasapainossa", toteaa kelpo valtiomies.

Mutta ei tästä näin helpolla päästä: meillä on itsemme näköiset johtajat. Demokratioissa olemme heidät itse sinne äänestäneet, diktatuureissa olemme jättäneet tilan demokratialle raivaamatta. Siis reilu peli - ja muutos on käsissämme, jos sellaista todella haluamme.

Mutta se tasapaino, miten sen löydämme?

Valtiomiehemme jatkaa: "Mielestäni tärkeää on myös se, että teen itse kotona kaikkea, siivoan ja silitän. Elämässä on hyvä olla tällaista tasapainoa, ettei ole suuntautunut vain joihinkin tärkeisiin ja älyllisiin asioihin. Näin ihminen pystyy lisäämään energiaansa ja olemaan rauhallinen ja tyytyväinen. Elämästä tulee hyvää ja kaikki sujuu tasaisesti, kun ei ole hermostunut ja stressaantunut. Silloin näkee selvästi, mikä on vialla maailmassa."

Tulee mieleen useampikin valtiomies, joka voisi välillä silittää itse paitansa ja jättää kohkaamisen vähemmälle.

Noista avaruuskuvista vielä... ne tuovat todellakin perspektiiviä, muttei sen tarvitse olla pakoa maapallon ja ihmisten arjesta. Muistan tyttäreni, silloin 3-vuotiaan, lausahduksen: "oikeastaan me ollaan avaruusolentoja kaikki". Tyttö katseli avaruudesta kertovaa dokumenttia ja siinä näytettiin maapallo killumassa keskellä avaraa avaruutta - syntyi oivallus pienessä mielessä, oivallus jonka me aikuiset olemme unohtaneet.

Se ilmakehän ohuus, se minua eniten maapallokuvissa mietityttää. Ja rajojen puuttuminen, ne eivät näy avaruudesta käsin.

Kuvassa Karjalan Kannas, Suomenlahden pohjukka, osa Laatokkaa ja Pietarin alue talvella 2003 kansainväliseltä ISS-asemalta nähtynä. En näe tässä kuvassa mitään rajaa, ja kuinka paljon siitä onkaan tapeltu ja kyyneliä vuodatettu.

Ja miksi yökuvissa on toisilla mantereilla niin paljon sähkölamppuja, ja toisilla niin vähän? Jos maapallo ei ole tasapainossa, voiko se keikahtaa nurin? Putoammeko silloin reunan yli, ihan niin kuin maapallon litteyden aikoihin pelättiin?

Vai putoammeko toistemme syliin?

Terveisin Oiva

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tyttäresi, nyt 19-vuotias, on edelleen samaa mieltä 3-vuotiaana lausumastaan viisaudesta. Ihme ufojahan me ollaan.

-Saara

Anonyymi kirjoitti...

Yksi tervehdyttävä juttu on tarkastella maapalloa satelliittikuvista Google Earthilla (http://earth.google.com/), ilmaisella ohjelmalla. Tuo rajattomuus ja maapallon mittasuhteet ovat herättävä asia. Kuinka helppoa onkaan tuolla käydä katsomassa Rio de Janeiron Ipanema-rannalla, katsoa saavuttamattomia sademetsiä tai piipahtaa Intian aarteita kurkistamassa. Se ravistelee käsitystä ME ja NE. Kaikki ollaan lähekkäin ja samanlaisia.

Olli