Olemme Oivan kanssa harjoittaneet systemaattista kehittämistyötä yritysmaailmassa, kutsumalla yhteiseen pöytään ihmisiä ja luomalla tilanteita, joissa ajatusten ja kokemusten jakaminen on mahdollisimman helppoa ja luontevaa. Kutsumme näitä tilaisuuksia forumeiksi. Oiva käynnisti alkuviikolla mielenkiintoisen sähköpostivyörytyksen oheisella lehtileikkeellä.
Muutaman kymmenen henkilön sähköpostilistalta kertyi kommenttivyöry, josta yksi oli tämmöinen.
"Repliikistä vähän kuultaa läpi julkisen puolen allergia työn tulosten mittaamiselle.
Mutta on tässä pointtikin:
Jos sinulle annetaan tavoitteet, niin pitää myös antaa valtuudet ja toimintavapautta niiden saavuttamiseen.
Ja kääntäen: jos sinulle annetaan valtaa, niin joudut alistumaan siihen, että aikaansaannoksiasi arvioidaan.
Vallaton vastuu uuvuttaa ihmisen, vastuuton valta yhteiskunnan."
Palautteen määrästä innostuneena ja sähköpostiviestimen tukkeutumisesta huolestuneina päätimme ehdottaa keskustelun siirtämistä tänne blogistaniin.
Mielenkiinnolla odotamme, mitä siitä seuraa ;-)
1 kommentti:
On vaikea kuvitella että voisimme ylläpitää hyvinvointia ja kulutusta vain ”kellumalla rajoittamattomina yksilöinä yleishumaanissa eksistenssissä”. Yhteistyö eri ihmisten kesken vaatii kommunikointia. Mitä abstraktimmassa maailmassa elämme, sitä enemmän meidän pitää sopia tarkastelutavoista, joilla avulla yhdessä ymmärrämme käsillä olevia asioita.
Mutta… Kuinka paljon tästä suunnittelusta, seurannasta, valvonnasta ja rajoituksista on todella suunnattu yksilöön? Olisiko kuitenkin perustarkoitus kohdistaa arviointi ja rajoitukset asioihin, ei ihmisiin? Me olemme taitavia kääntämään asiaa koskevan arvioinnin koskemaan meitä itseämme. Jostakin alitajuntamme merkillisestä lähteestä ammennamme käsityksiä siitä että meidän pitäisi olla tai voisimme olla täydellisiä. Jos emme sitä ole, emme ole minkään arvoisia. Tämähän on täysin absurdi ajatus!
Kaivoin viime perjantaina taas esille vanhan ja vaikuttavan sloganin: ”Success comes in cans, not in cannots”
Monimutkaisten asioiden viidakossa ja meidän pitäisi pystyä vaihtamaan tuota alitajunnan lähdettä sellaiseen, joka ruokkii meitä asenteella, että olemme hyväksyttyjä ja arvokkaita silloin kun käytämme omat ominaisuutemme ja tarmomme yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kun kukaan ei ole täydellinen, niin haemme ponnisteluun mukaan ihmisiä, joiden ominaisuudet täydentävät omiamme. Mistä Sinut on tehty? Mikä on oma erityinen erinomaisuutesi alue ja millaisia sitä täydentäviä toisten ihmisten erinomaisuuksia tarvitset siihen mukaan?
Kuinka voimme yhdistää eri yksilöiden luovuuden siten, että siitä muodostuu yhteisön luovuus? Voimme tehdä luovuuden itsemurhan elättelemällä epärealistisia ajatuksia yksilöön kohdistuvista vaatimuksista ja käpertymällä itse luomamme syyllisyydentuntoon.
Käsitellään asioiden arviointi asioiden arviointina ja iIoitaan ihmisten erilaisesta kyvykkyydestä, niin omasta kuin toistenkin kyvykkyydestä.
Luovaa ja tuottavaa päivää Teille kaikille!
Lähetä kommentti