McNeillien Verkottunut ihmiskunta- kirjaa lukiessani totesin, että paljon tuttua on
vanhempienkin aikojen kuvauksissa. Resurssit ovat ehdottomasti olleet niukkoja ennenkin. Ihmisiä on ollut jo ennen jääkausiakin, puhumattakaan pienemmistä ilmastonmuutoksista. Kiinakin on vain ottamassa takaisin tilapäisesti karannutta johtavan sivilisaation asemaansa.Suurimpana erona kaiken kaikkiaan taitaa olla vain se, että olemme tietoisempia koko planeetan tilanteesta kuin koskaan ennen. Yhteisötkin rakentuvat jo paikasta riippumattomiksi, puhutaan yhteisöllisestä webistäkin.
Kehittyvä globalisaatio (joka ei todellakaan ole mikään 2000-luvun ilmiö!) ja tiede tarjoavat mahdollisuuden laajentaa käsitystä "oman kylän väestä". Kun tähän yhdistetään Oivankin mainitsema lisääntyvä halu ja kyky kohdata ihmisiä paikallisesti; aidosti, toisia kunnioittavassa dialogissa, voi tässä kaikessa hässäkässä nähdä myös kasvavan mahdollisuuden parempaan.
Se tosin edellyttää meiltä jokaiselta jotain aivan poikkeuksellista. Tarvitsemme rohkeutta kyseenalaistaa niitä uskomuksia, jotka ovat vieraannuttaneet meidät kaikkein luonnollisimmista käyttäytymismalleista; luonnon ja yhteisön kunnioittamisesta.
3 kommenttia:
--Itsekeskeisyyden lyhyt historia--
Alkaakohan sitä tulla vanhaksi? Parikymmentä vuotta sitten aloin odottaa uutta aikaa. Aikaa jolloin ihmiset liittyvät toisiinsa - verkostoituvat - eettismoraalisen samankaltaisuuden perusteella. Tämä aika taitaa olla vasta alkamassa.
Motiivina pitkälliselle odottamiselle on ollut aavistus siitä, että pelkästään hyöty- tai hyötymismotiivi ei tunnu hyvältä. Arvostus tuntuisi paljon paremmalta. Vähän vanhoja aikoja muokaten voisi sanoa: "kaikki maailman tiedostavat ihmiset, liittykää yhteen!".
Näkökulma aikaan on mielenkiintoinen. Vasta viisikymmentä vuotta sitten koko tämä kansa oli kohtuullisen yksissätuumin rakentamassa hyvinvointia ja yhteiskuntaa. Vasta kuusikymmenluvun puolella alkoi nousta ajatus "kaikki-tänne-minulle-heti-nyt". Ja käsitys siitä että minulle KUULUU jotakin. Yhteisöllisyys ja vastuullisuus on korvattu oman edun kirkastamisella vasta melko hiljakkoin. No, tapahtuihan tuossa 1800-luvulla teollinen vallankumous, joka pahasti sekoitti vanhan yhteiskuntaluokkiin perustuvan perimysjärjestyksen ja luonnollisen asioiden järjestyksen, jossa ihminen tiesi mitä elämältä on odotettavissa. Hyvässä ja pahassa.
Ahdistus ja epävarmuus on saatu aikaan melko lyhyellä aikavälillä. Hyvä me!
Onneksi tuntuu vahvasti siltä että erityisesti nyt nuori sukupolvi omaa merkittävästi paremmat edellytykset ihmismäiseen elämään. Tietoisuus ympäristöstä, kestävästä kehityksestä ja sosiaalisesta omastatunnosta ovat 80-luvulla syntyneillä paljon yleisempiä kuin meillä 50-lukulaisilla. Ihmiskunnalla on toivoa, kunhan tämä tilapäinen häiriötila (sukupolvet?) saadaan siirrettyä syrjään.
Maailma ei ole muuttumassa mihinkään, vain oma käsityksemme siitä.
Olemme heräämässä siihen että toisten huomioon ottaminen on vain tilapäisesti meiltä unohtunut ja siitä on näköjään tosi huonoja seurauksia. Onko kilpailu kuten Midaksen kosketus? Kuulostaa aluksi hyvältä mutta toisaalta kadottaa meiltä liian paljon?
Pitää herätä ja avata suomut silmistään. Koko oman kylän väen.
Olli
Viestisi oli hauska sattuma. Sain Oivalta juuri tänään tekstiviestin, jossa hän kuvasi innoissaan Eckhart Tollen kirjaa New Earth.
Lainaus Amazonista "Tolle tells us there is good news, however. There is an alternative to this potentially dire situation. Humanity now, perhaps more than in any previous time, has an opportunity to create a new, saner, more loving world. This will involve a radical inner leap from the current egoic consciousness to an entirely new one.
In illuminating the nature of this shift in consciousness, Tolle describes in detail how our current ego-based state of consciousness operates. Then gently, and in very practical terms, he leads us into this new consciousness. We will come to experience who we truly are—which is something infinitely greater than anything we currently think we are—and learn to live and breathe freely."
Tolle esittää myös, etteivät kalat ihan huvikseen aikanaan kiivenneet kuivalle maalle, vaan evoluution hyppäykseen oli vissi pakko; merestä loppui jokin elämän jatkumiselle välttämätön elementti.
Samaa ajatuksenjuoksua seuraten, voisimme ajatella tarvitsevamme koko kasan ahdistusta motivoituaksemme seuraavaan kehitysaskeleeseemme.
Olkoon nyt vaikka uusyhteisöllisyys...
Muuten olen sitä mieltä, että tietoisuutemme = maailma, joka on muutettavissa.
Niinpä niin, ei mitään uutta auringon alla.
Tätäkin vanhaa juttua voi tarkastella aivan tuorein silmin:
Deepak Chopra: The 7 laws of Success
http://scholar.google.com/scholar?hl=fi&lr=&q=cache:_nBOM_JroHsJ:cleansing.freespeechsite.com/books/The_7_Laws_of_Success.pdf+author:%22Chopra%22+intitle:%22The+seven+spiritual+laws+of+success%22+
Olli
Lähetä kommentti