Man patterns after Earth.
Earth patterns after Heaven.
Heaven patterns after Tao.
Tao patterns after Innate Freedom.
Myötäsyntyinen tai luontainen vapaus... mitähän se mahtaa olla, pienelle ihmiselle? Ehkä tie vapauteen käy maan, taivaan ja Taon kautta - siis itsensä, oman pienen egonsa unohtaen?
Mikä on elämäsi tärkein suhde? Millä suhteella on suurin vaikutus koko elämääsi, siihen kuinka onnellinen olet, mitä saavutat ja keiden kanssa?
Äiti? Isä? Puoliso? Omat lapset? Paras ystäväsi? Pomo? Joku guru jossain?
Tärkeitä suhteita, aivan varmasti.
Entä millainen on suhteesi nykyhetkeen? Pidätkö sitä kiusallisena välivaiheena matkalla kohti menestystä ja läpimurtoa, vielä suurempaa jotain-mitä-nyt-haluatkin? Vai onko nykyhetki vihollisesi? Jotain jota vastaan täytyy taistella, jotta selviytyisit - sinne tulevaisuuteen, jossa aiot olla onnellinen? Nythän et voi olla onnellinen, koska nykyhetki on vihollisesi.
Mitä tapahtuu, jos nykyhetkestä tulee paras ystäväsi?
Meistä tuntuu, että aika liikkuu janalla menneisyys-nyt-tulevaisuus. Mutta entäs jos aikaa ei ole ja onkin vain nykyhetki, jonka sisältö toki muuttuu?
Jotenkin tässä mielikuvassa - aika ei liiku, vaan nykyhetki saa muuttuvia muotoja tai sisältöjä - menee kiireeltä pahin kärki pois? Ei olekaan mitään toista hetkeä, jonne kannattaisi kiirehtiä, koska se on niin paljon parempi. Riittääkin, kun antautuu alati muotoaan muuttavalle nykyhetkelle.
Antautuminen ei ole muodissa oleva sana. Mutta luulen, että siitä juuri on kyse: nykyhetkeä eli sitä miten asiat ovat juuri nyt, ei saa vastustaa. Tämä asenne, niin vaikea kuin se onkin, avaa portit viisaalle toiminnalle ja sitä kautta muutokselle - niille seuraaville nykyhetken sisällöille.
Se mitä tulevaisuudeksi kutsutaan, muuttuu nykyhetkesi sisällöksi ennen kuin pääset siihen käsiksi - ja sen tulevan nykyhetken sisältö riippuu paljolti siitä, mitä NYT ajattelet ja teet. Tai jätät tekemättä, aika usein meillä on liikaa puuhaa, päässä ja sydämessä liian ahdasta minkään uuden tulla.
Nykyhetkessä siis elämäsi vietät, ja siksi sen kanssa pitäisi ystävystyä, ellei suorastaan siihen rakastua.
Käytännön harjoituksia nykyhetkeen tutustumiseksi:
Kun kävelet työpaikkasi käytävällä, tunnustele koko kehollasi, miltä tuntuu ottaa juuri tämä askel, juuri nyt. Kuuntele tarkkaavaisesti, kuinka kenkäsi narisevat. Huomaa, kuinka hienosti keuhkosi osaavat hengittää, sydämesi lyödä, jalkasi liikkua, ruoansulatuksesi toimia ja veresi kiertää - juuri nyt, kaikki tämä.
Kun istut junassa, katsele ikkunasta ja ihmettele, kuinka tämä avaruus on tässä, siellä killuu tällainen pallo, jonka pinnalla on tällaista elämää, ja kuinka ihminen on juuri tällainen ja kuinka se on saanut päähänsä rakentaa tällaisen junan, jolla se pääsee toisten ihmisten luo. Ihmettele, että istut juuri nyt tässä junassa ja ihmettelet juuri tätä asiaa.
Kun lapsellasi on sinulle asiaa, ihan mitä tahansa asiaa, ihmettele sitä, että tämä hämmästyttävä pieni ihminen on valinnut juuri sinut vanhemmakseen, ja juuri nyt haluaa puhua kanssasi. Kuuntele koko sielullasi, sinä itse puhut juuri nyt itsellesi, ikuisuus puhuu, nyt.
Kokeile, pystytkö lopettamaan minuutiksi verenkiertosi, tai ruoansulatuksesi, tai kytkemään immuunijärjestelmäsi päältä? Entä ajatteleminen, pystytkö olemaan ajattelematta? Jos et pysty mihinkään näistä, kysy itseltäsi: Miksi sanon "minä ajattelen", enkä "ajattelu tapahtuu minulle"? Enhän sano "kierrätän vertani", vaan "vereni kiertää". En luule olevani verenkiertoni, mutta taidan luulla olevani ajatukseni. Vietä yksi pieni nykyhetki sen oivalluksen vallassa, ettet olekaan ajatuksesi ja niiden herättämät tunteet, vaan tietoisuus niiden takana.
Keksi itse lisää harjoituksia, nykyhetkeen tulvii jatkuvasti uusia mahdollisuuksia rakastua läsnäolon ihmeeseen.
Ihmettely, koko keholla tapahtuva hämmästelemään pysähtyminen on portti johonkin uuteen. Sen sijaan ajattelu, pakonomainen asioiden vatvominen, menneisyyden heijastaminen huoleksi tulevaisuudesta ja nykyhetken hukkaaminen sen seurauksena... sen kanssa täytyy olla varovainen. Me ajattelemme liikaa, eksymme poukkoileviin ajatuksiimme.
Ajattelu on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sinä olet isäntä, ja paras ystäväsi on NYT. Nauti ystäväsi seurasta.
Nöyrästi tätä kaikkea ihmettelevä Oiva - toisinaan ajatustensa herra, toisinaan taas täysin niiden vietävänä.
2 kommenttia:
Kylläpäs pistit minut pohtimaan. Pohdin niin paljon, että kirjoitin asiasta omaan blogiini.
Suhde omaan itseen. Hengitys. Sisään ja ulos. Tässä ja nyt. Se on parasta minkä voin opetella. Kiitos kun muistutit.
Lähetä kommentti