Hyvyydestä...

 

Miksi vastata pahaan hyvällä?

Niin 

yksinkertaista,

välttämättömyydellä 

ei 

ole 

päämäärää.

-Jukka-

Lukijat kysyvät, blogisti vastaa...

Pelosta puheen ollen... Pelon voittaminen on ymmärtääkseni yksinkertaista, ainakin periaatteessa. Pelko kohdistuu aina tulevaan. Aina. Niinpä pelon voittaminen tapahtuu elämällä nykyhetkessä. Hyväksymällä se mikä on ja tekemällä asioita jotka ovat tässä hetkessä tehtävissä. Ja huomenna tehdään se mikä silloin on tehtävissä.

Konkretisointi. Nukun teltassa savannilla ja pelkään että huomisellä kävelyllä tulee vastaan leijona. Vatsaa kuristaa ja ajatukset pyörivät kuvittelemassa mitä silloin tapahtuu. Kun kävelen seuraavana päivänä ruohikolla ja se leijona tulee vastaan, mitä teen? Juoksen, huudan, tartun pyssyyn ja ammun. Mutta sillä hetkellä kun leijona tulee, luultavasti teen sen mikä on tehtävissä. En pyöritä sitä ajatuksissani.

"Mitä tehdä kun unelmat hajoavat?" 

Opettelen hyväksymään, sanon itselleni "Tapahtukoon sinun tahtosi..." ja toimin tilanne kerrallaan, niin kuin koen oikeaksi tehdä. Ajattelen vähemmän, olen enemmän läsnä. Tässä ja nyt. Kun menneet asiat ja teot tulevat mieleeni, sanon itselleni "Ne oli silloin nyt on nyt. Mikä nyt on olennaista?". Ja kun tuleva pelottaa sanon "Huomista ei ole. Mikä nyt on olennaista?"

Joskus tämä onnistuu paremmin joskus huonommin, mutta tähän pyrin. Luulen, että näin myös uudet unelmat saavat uuden mahdollisuuden?

Hyvää alkanutta viikkoa!


-Jukka

Syvin olemus

Elämä opettaa syvimmin silloin, 

kun rakkaimmat unelmat hajoavat. 

Opettele siis
rakastamaan pyyteettömästi 

ja luopumaan kaikesta, 

valittamatta. 

Vain siten löydät sisimpäsi 

ja elävän voiman, 

joka siellä odottaa. 

Voiman, 

joka odottaa  tilaa 

tulla osaksi elämääsi.

Voiman, 

joka sinä oikeasti olet.

-Jukka-

Lainan uusinta...

"Just before 

a dream is fulfilled, 

the Soul of the World 

decides to test everything

that was learned on the journey."

Paulo Coelho (The Alchemist)

PS. Lainasin tätä vuosi sitten ja uusin sen nyt, sillä mielestäni tarinassa on myös jotain Suomen saagaan sopivaa. Toivottavasti olemme oppineet jotain kuluneiden vuosikymmenten saatossa?

Sana vain

Vain

yksi sana,

ja

kuljen kanssasi aikojen loppuun...

"Tahdon."

-Jukka-

Avoin kysymys runoilijalle

"Värisevää sydäntä ei saa tallata."

Niin totta.

Mutta entä jos

kaksi värisevää sydäntä

etsii elämälleen sisältöä

oivaltamatta

että todellinen lohtu

löytyy vain omasta sisimmästä?

Kuka silloin tallaa ja mitä?

-Jukka-

Halujen naamioleikit

"Mutta kerro, mitä sinä oikeasti haluat?" 

---

Entä jos...

kaikki toiveeni ja unelmani ovatkin
ikuisen kaipuun keinoja
kuvata jotain, 

jota ei oikeasti olekaan olemassa?

Entä jos...

kaipuu on vain sielun haave

palata kotiinsa?

Sinne,

mitä ajatus ei voi saavuttaa

ja josta uskontojen taivas

on kalpea laveeraus.

Sinne,

mihin verrattuna 

kaikki toiveemme, unelmamme 

...ja halumme...

ovat kuin epätoivoista naamioleikkiä.

Kaipuuta olemattomaan.

-Jukka-

Saa koskettaa

Kosketa minua,

jotta tietäisin olevani

Kosketa minua, 

jotta tuntisin rajani

Kosketa minua,

kunnes en enää tunne sitä kohtaa,

jossa minun rajani 

sulavat osaksi sinun raajojasi

Kosketa minua,

jotta eläisin...

-Jukka-

Tahdon asia?

Yhä edelleen,

aina uudestaan,

tunnen olevani

kuin Varjo itsestäni.

Haahkan untuva 

kellumassa ajatusten ja 

pakon omaisten tekojen virrassa,

tuulten armoilla. 

Vailla tavoitetta 

ja kuitenkin 

kärsimätön etenemisestäni.

Ikäänkuin liike

olisi tärkeämpää kuin

oleminen.

"Isn't it Ironic,

don't you think?"

Tahtoihminen

ilman

suuntaa

?

-Jukka-

Lainavaloa

Every Warrior of the Light
has felt afraid of going into battle.

Every Warrior of the Light
has, at some time in the past, lied or betrayed someone.

Every Warrior of the Light
has trodden a path that was not his.

Every Warrior of the Light
has suffered for the most trivial of reasons.

Every Warrior of the Light
has, at least once, believed he was not a Warrior of the Light.

Every Warrior of the Light
has failed in his spiritual duties.

Every Warrior of the Light
has said ‘yes’ when he wanted to say ‘no.’

Every Warrior of the Light
has hurt someone he loved.

That is why he is a Warrior of the Light, 

because he has been through all this 

and yet has never lost hope of being better than he is.

Paulo Coelhon blogista

Pukeudun turkoosiin...

Näen...
mielessäni turkoosin veden

joka välkehtii kivisen rannan takaa,

kutsuen minua ja rakkauttani.

Kiihkoa...

vailla
kiirettä...

Kirjoitan Välimeren valossa...

ja kynäni jatkaa sielun virtaa,

jota sydämeni tahdittaa.

Elämä on tässä 

ja täyttä.

---

.

Unelmani
on kahvimukissa

joka toistaa paitani sävyjä.

Turkoosi unelmani...jakaisitko sen?

-Jukka-

No sun on the hor i zon

Tänään huomasin

tottuneeni valoosi ja lämpöösi niin, 

että lopulta pidin niitä osana itseäni.

"Etteikö aurinko nousisi?"

Jo pelkkä ajatus naurattaa,

ja kuitenkin aavistan...

Se päivä tulee lopulta aina,

väistämättä,

jolloin katson pimeään horisonttiin

odottaen turhaan valosi ensi sädettä,

samalla tietäen

että olemme erottamattomasti yhtä.

-Jukka-

Kappale 53

Osaatko arvata, 

milloin allaoleva teksti on kirjoitettu?

53

The great Way is easy,

yet people prefer the side paths.

Be aware when things are out of balance.

Stay centered within the Tao.

When rich speculators prosper

While farmers lose their land;

when government officials spend money

on weapons instead of cures;

when the upper class is extravagant and irresponsible

while the poor have nowhere to turn-

all this is robbery and chaos.

It is not in keeping with the Tao.

...noin 2500 vuotta sitten...

Aivan.

"By the river Piedra I sat down and wept"

Tänään luen Paulo Coelhoa....

"One doesn’t love in order to do what is good or to help or to protect someone. If we act that way, we are perceiving the other as a simple object, and we seeing ourselves as wise and generous persons. This has nothing to do with love. To love is to be in communion with the other and to discover in that other the spark of God.

You have to take risks. We will only understand the miracle of life fully when we allow the unexpected to happen."

 To be continued...
click this!

Varjoefekti

Tunnetko hyvät puolesi?
Piirteesi, joita arvostat ja joista ystäväsikin sinut tuntevat...
Niin minäkin. Pelkkä ajatuskin saa hyvälle tuulelle...

Entä huonot puolesi?
Asiat, joista mieluiten olet puhumatta ja joita pyrit välttelemään viimeseen saakka. Ne joista pitää päästä eroon ja joita pakoon juokset tavalla tai toisella.

Minkä kiellät itsessäsi, saa kiellosta voimaa ja ehkä jopa tekemään asioita, joiden vuoksi alat inhota itseäsi.

Mitä moitit toisissa on se, mitä itsessäsi et haluaisi nähdä.

Esimerkkejä on loputtomiin, julkisuudessa ja varmaan lähipiirissäsikin.

Kiellät tai väistät varjosi ylisuorittamalla työssä, uppoamalla johonkin minkä voi syödä, juoda tai polttaa...

Toimivatko keinosi?
Jos eivät, niin katso jos tästä oivalluksesta olisi iloa...

THE SHADOW EFFECT

Linkki blogiin, jossa on elokuva nimeltä Shadow effect. 

Perustuu samannimiseen kirjaan, 

jonka ovat kirjoittaneet 

Deepak Chopra, Debbie Ford ja Marianne Williamson.

Kuittaus

Tein maaliskuussa 2009 tilauksen,
jonka merkitystä en ymmärtänyt tuolloin.


Kiitän kuitenkin nyt tilauksen vastaanottajaa
ja kuittaan toimituksen tulleen perille.


Kiitos. Koko sydämestäni.

Riko minut

Riko minut riekaleiksi

särje salani siruiksi

pilko minut atomeiksi

murskaa muistoni muruiksi

tallaa tietoni tomuksi

runno raivoni romuksi

polje maahan mun mielettömyys

ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut

että ehjäksi tulla saan

riko minut hellästi

mutta kokonaan

kisko pois kaikki tarpeeton

silloin helpompi olla mun on

riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi

älä päästä mua perille

taio suusi sapeliksi

viillä valheeni verille

tao rautaasi yli yön

läpi levon ja läpi työn

iske ivani seinää päin

iske kolmasti peräkkäin

-Sinikka Svärd

Ja sama laulettuna.

Tänään en lainaa

Kaipaus...

ilon pisaroita

hiljaisessa mielessä

joka kuin varkain valmistautuu

johonkin,

jota ei tohdi edes todeksi toivoa...

-Jukka-

Mie ja miun ego - ajatuksia masokismista

Aina silloin tällöin löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole mitään järkeä.

Jos mukana sattuu olemaan taskupeili, se kannattaa kaivaa esiin ja käynnistää konsultaatio itsensä kanssa.

Itse käytän usein avauksena klassista:
"WTF?"
Eli  "miten kummassa tähänkin taas tultiin"?

En tiedä teistä, mutta minä olen hölmöimpinä hetkinäni joutunut tunnustamaan masokistin piirteitä itsestäni. Olen toiminut toistuvasti ja säännöllisesti tavalla, joka aiheuttaa pelkkää ahdistusta ja pahaa mieltä itsessäni ja lähimmissäni.

Kirkkaimpina hetkinäni taas olen päätellyt olevani suorastaan addiktoitunut kipuun, jonka murheilu ja päätön käyttäytyminen tuottaa. Ihan kuin tämän rauhallisen ja järkevän pinnan alla olisi joku toinen, joka elää draamasta ja tuskasta.

Hölmöilyyn tuntuisi olevan vain yksi lääke. Läsnäolo.

Eilisen pettymysten ja huomisen pelkojen taukoamaton toistaminen mantran lailla nostaa hien pintaan, saa sykkeen kohoamaan ja vatsan kouristelemaan. Kaikki tämä häviää,  kun keskittyy meneillään olevaan hetkeen ja hyväksyy tunnelmansa. Katselee sitä ulkopuolisen silmin.
Tarkentavaksi kysymykseksi sopii (konsultaatio siis jatkuu edelleen) "Mitä pelottavaa tai pahaa tapahtuu juuri tällä hetkellä?" Jos vastaus on "ei mitään" olet selvästi voiton puolella. Kunhan et päästä sitä jatkokommenttia "...mutta...." ilmoille.

Jos tätä addiktoivaa masokismia haluaa tutkia enemmän, kannattaa hakeutua parisuhteeseen ja jatkaa sitä riittävän pitkään. Se on ehkä varmin tapa saada eilinen & huominen valokeilaan ja jatkuva egojen keskustelu käyntiin.

"What a wonderfull learning opportunity!" 

sanoi uusseelantilainen ystäväni Chris kertoessani konfliktista, 

johon olin aivan ilman omaa syytäni joutunut. =)

Itsensä toteuttaminen ja elinehto

Meno ja arvot maailmassa ovat nyt sellaisia, että on tärkeää olla oma itsensä. Se pitää löytää, sitä pitää kuunnella, sille pitää löytää aikaa ja sen kehittyminen on mitä tärkein asia.

Näinhän se on. Semmoista on aikamme viisaus.

Vaikka tuleminen siksi mitä on onkin aika vanha keksintö, pitää jokaisen sukupolven varmaankin keksiä tärkeät asiat ihan itsekseen. Oman kantapään kautta.

Ja kukas sitä kiistämään, on vaikeaa ymmärtää ja rakastaa muita, ellei tee sitä ensin itselleen. Olen ihan samaa mieltä ja työstän sitä itsekin.

Ja kumminkin... nimitän mieluimmin viisaudeksi sellaista näkemystä, joka ei tarraudu liian helppoihin ja yleistettäviin totuuksiin. "Minun kasvuni" -projektien lisäksi olisi kiva kuulla myös "Minun vastuuni" -vuodatuksista. Samalla innostuksella ja intensiteetillä.

Ihmisenä olemisen pointti on mielestäni olla tietoinen omasta itsestään ja tehtävästään suhteessa muihin ihmisiin. Ihan sellaisiin itselle vieraisiin ihmisiinkin (ja sivumennen sanoen, koko luomakuntaan). "Mikä mun juttuni on ihmisenä ja toisille ihmisille?"

Arvostan rohkeutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Vielä enemmän arvostan kuitenkin sellaista rohkeutta, jossa yksityinen yhdistyy kanssaihmisiin ja yhteisöön.

Tommyllä on tähänkin hyvä prinsiippi:

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata

- Tommy Tabermann
Intohimon panttivanki, 1980

Tapahtukoon mitä tahansa

Olen viime kuukausina lainannut runoilijoita Leinosta Nerudaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole noteerannut yhtä runoilijaa hänen ansaitsemallaan tavalla.

Tommy Tabermannia.

Tommy oli harvinaisuus ihmiseksi Suomessa. Rakkaudesta täysin häpeilemättä kirjoittava ja puhuva älykkö, jonka viisaus ei jäänyt tyhjäksi.

Rakkaushan on siitä erikoinen asia meille, että rakkaudesta puhuvat ihmiset eivät yleensä ottaen voi olla kovin fiksuja. Melkein mistä tahansa asiasta pääsee vähemmällä ylenkatsonnalla.

Ja kuitenkin...

Rakkaus on todellisuudessa maailman vaikuttavin ja todellisin asia.
Siispä...
Kiitos Tommy viisaudestasi ja rohkeudestasi!

Tapahtukoon mitä tahansa

Olemme nähneet toistemme silmissä 

paikan jota ei ole

ja asuneet siellä.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Vaikka eksyisimme.

Vaikka emme löytäisi.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Tämän jälkeen voimme sanoa:

"Olen ollut olemassa."

Tommy Taberman

Elossa tänään

Eino Leinon sanoin ja Veskun tuntoja lainaten...

myönnetään, hiukan paatoksella,
mutta se kuulunee asiaan
kun runoudesta on kyse?
=)

Vaikkei runoutta oikeastaan kuuluisi tulkita, Leino saa minut kuitenkin miettimään... Oliko Eino samalla asialla kuin nyt niin trendikkäät meditoijat ja muut tietoisen läsnäolon pohdiskelijat?


Voin hyvin kuvitella tekstin taustalla olevan oivalluksen sielun ja sydämen voimasta järjen ylitse. Voimasta joka kantaa ja antaa mielenrauhan hetkinä, jolloin ajatuksen pulputus ynnä mielen taukoamaton askartelu eilisen ja huomisen huolissa pysähtyy. Silloin sisimmän täyttää varmuus. Varmuus jostain isommasta...


Se kuitenkin liikkuu

En enää pelkää. Yö on haihtunut,
ei mua enää hullun houreet vaivaa,
on murhe mulla työksi vaihtunut,
nään kukat, kummut sekä sinitaivaan
kuin ennen kuultavina, kirkkahina;
ja veren aallot hyrskyy valtavina,
ma tunnen voimaa vaikka vuoret siirtää,
taas aatos kantaa, pilvilöitä piirtää,
ja käsi sydämellä maailmalle
ma lausun, voitetulle voittajalle:
se kuitenkin liikkuu!


Kun vieno joutuu keskeen karkean,
niin useasti karkeampi voittaa.
Ken kuulee ärjyessä ulapan,
jos lapsi lammen heljän ääntä soittaa?
Ja lapsi vaikee. Min' en vaiennut,
näin monta sortuvan, en sortunut,
ma opin sotalaulut lainehilta
ja tarmon julman taivaan jumalilta,
voin käyttää kalpaani kuin kanneltain,
löin monta iskua ja itse sain:
se kuitenkin liikkuu!


Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo,
min luulin murtuneen jo hautaan mustaan,
se päältään rautapantsarinsa luo,
se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan.
Taas tohdin toivoa, taas tohdin luottaa,
taas eespäin nähdä, uutta aikaa uottaa,
nään tuhat silmissäni tulikerää,
maailmat syntyy, sydänhaaveet herää,
ja vaikka pettäis kaikkein muiden usko,
maa pimeneisi, haihtuis huomenrusko,
se kuitenkin liikkuu!


Te tuokaa tänne Lapin tunturi
ja sydän tää sen alle haudatkaatte,
se senkin alla vielä liikkuvi,
maanjäristykset tuntea te saatte;
se polkekaa, se pistää kantapäähän,
se jäätäkää, niin kukat kasvaa jäähän,
se pankaa pihteihin, se katkoo pihdit,
se vangitkaa, niin vaikee vankinihdit,
ja voittolauluin kivikaaret kaikaa,
kun irti, ihannoiden uutta aikaa,
se kuitenkin liikkuu!


Ma tiedän kyllä: tulee kuolema
ja elonlangan armaan poikki leikkaa,
voi olla kylmä, valju huomenna
se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa,
maan alla maata, päällä multaa syli;
mut yli haudan, kuolemankin yli
käy vapaus, jolle sykki sydänkulta,
se elää, henkii, vaikka painaa multa,
se palaa liekin lailla syksy-öissä,
tyrannit pelkää, mutta kansain töissä
se kuitenkin liikkuu!


Ah, isänmaani, armas aatoksein,
suruni, riemuni ja itku illan,
ma sulle veisaan virttä Galilein,
kun tuuli leikkivi yön suortuvilla,
maa, metsä huokaa, nurmen kaste lankee.
Sua herättääkö edes hetki ankee?
En usko. Yössä myrkky-yrtit itää,
maan ohjaksia henget pienet pitää.
Mut alla tuskan, alla tuhmuudenki
ja sorron, pimeyden, tään kansan henki
se kuitenkin liikkuu!
-Eino Leino-


PS. Kirjoittaessani tätä iPodistani alkoi soida Gladiator elokuvan soundtrackiltä "Now we are free" ja tunnistin hengenheimolaisuuden näiden väliltä.

Todellisuuden rajamailla

Kokemus tuo varmuutta sanotaan.
Ja kuitenkin todellisuus on vain mielikuvituksemme tuote, joka syntyy ajatuksista ja tunteista, joita nykyhetki meille tuottaa.

Höystettynä kaikella sillä tiedolla, jonka ajatuskoneemme, osaa kytkeä menneiden tapahtumien kokemuksista siihen tilanteeseen jossa olemme.

Helteinen lomapäivä, ihmiset kuoriutuvat talven kohmeestaan ja alkavat tosissaan nauttia suvesta. Montako menneisyyden nauhaa  pyörii mielessämme kun tavoittelemme sitä, mitä onneksi sanotaan?

Jääkö oikealle onnelle mitään mahdollisuutta siinä hullunmyllyssä?
Osaammeko olla ja nauttia? Oikeasti, vailla kokemusta kaiken (ja erityisesti lomamme) rajallisuudesta?

Helle taitaa jo sulattaa minun aivojani =)

Yöllinen aatos

Kesä tuli kuin tulikin, pyytämättä ja yllättäen. 

Taas on aikaa olla, tulla ja nauttia.

Kunpa vain muistaisi oikeasti olla...

eikä odottaisi liikaa.

Randomkirjastoni päivän valinta on ehdotonta top 100 kesälyriikkaa  vuodelta 1903.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tosin minulle tämä runo aukeni vasta tulkittuna.
ps. Käykääpä katsiomassa lisää Pauli Jokisen kuvia tässä osoitteessa.

Come as you are...

Maailmassa, jossa pelkojen ja epävarmuuden luominen ynnä poistaminen on tuottavinta liiketoimintaa, on vaikea löytää kannatusta hallinnan tarpeen väheksymiselle.

Kuitenkin hallinnan tarve muokkaa elämäämme ja tekee meidät tyytymättömiksi paitsi itseemme, myös kaikkiin niihin jotka tuovat yllätyksiä elämäämme.

Elämänhallinta...mitä siitä oikein pitäisi ajatella?

Lao Tzu käsitteli aihetta näin:

True perfection seems imperfect,

yet it is perfectly itself.

True fullness seems empty,

yet it is fully present.

True straightness seems crooked.

True wisdom seems foolish.

True art seems artless.

The Master allows things to happen.

She shapes events as they come.

She steps out of the way

and lets the Tao speak for itself.

Tao Te Ching 

PS. Otsikon tarina löytyy täältä.

The space between...

On hauska huomata, mitkä asiat meitä oikeasti koskettavat ...

Neljän vuoden blogihistoriani aikana olen tehnyt sellaisen havainnon, että keskusteluun yhtyy sitä enemmän ihmisiä, mitä vähemmän yksiselitteinen on tekstini sisältö ja pointti. Kommentit ovat tuolloin omakohtaisia ja elämänmakuisia.

Olen saanut myöhäisen oivalluksen; runous ja musiikki kuvaavat elämää todemmin, kuin mikään tutkimus tai proosateksti.

Olen yrittänyt hahmotella tätä parikin kertaa: marraskuussa 2009 kirjoitin epätarkoista ajatuksista  ja tammikuussa 2010 kauneuden kaipuusta.

Oikeasti koskettavaa on se, mitä ei voi sanoin kuvata. Oikean elämän tuntee vain sydämessään, kun sydän on avoinna ja yhteydessä elämää ylläpitävään voimaan.

Tästä voisi ehkä oppia jotain...
jos haluat yhteyttä, anna tilaa tulla ja tulkita,
jätä asioita avoimeksi ja anna yllätyksille mahdollisuus.

Tänään vuorossa...Martha Medeiros

Olen näköjään omaksunut jonkinlaisen randomkirjaston roolin. Kun oma mieleni on työstötilassa, luen ajatuksia ympäriltäni ja tunnistelen mikä niistä tuntuu koskettavan omia tuntojani.

Tein tämänpäivän löytöni jo joitakin viikkoja sitten toiselta blogilta, mutta tänään oli sen julkaisupäivä. Näemmä.

Nerudasta minulla on hämärä muistikuva jostain -70 luvun lopulta, radiosta tai televisiosta tai jostain... Vasta nyt, noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen valmis ymmärtämään runoutta.

###
Korjaus 8.8.2019. On käynyt ilmi, että tämä ei olekaan Nerudan runo vaan runoilijan nimeltä Martha Medeiros. Pahoittelen virhettä!

###

HIDAS KUOLEMA

Kuolee hitaasti hän,

joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,

ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,

joka tuhoaa oikean rakkautensa,

joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,

joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,

joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä

tai puhumalla muukalaisen kanssa.

Kuolee hitaasti hän,

joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,

jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän,

joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,

joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,

jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,

joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään,

riskeeraa tänään,

tee tänään,

älä anna itsesi kuolla hitaasti,

älä unohda olla onnellinen.

  

- Martha Medeiros -

Knock, knock!

“God is at home; 

it is we who have gone for a walk.”

 Meister Eckhart quote

Yksinkertainen ja vapauttava paradoksi

Olen joskus viitannut Eckhart Tolleen, jota arvostan suuresti ihmiselämän suurten mysteerien avaajana. Hänen innoittajansa, keskiaikainen mystikko Mestari Eckhart ei jää yhtään huonommaksi.

"Jos tunnet, 

että sinulta puuttuu harrasta mieltä ja vilpittömyyttä, 

ja olet siitä pahoillasi, 

niin juuri se on harrasta mieltä ja vilpittömyyttä."

Tietoisuus on perillä oloa.
Kohtuullisen yleinen totuus, sanoisin...
ja sanonkin.

Oletko ajatellut käsikirjoittajan hommia?

Varoituksen sana on nyt paikallaan.Tämä kirjoitus vatuloi ihmisen eksistentiaalikriisin taustoja  ja sivuaa teoreettista analyysiperinnettä psykologiassa. (Nyt saa läimäyttää =) )

Minulla on ollut tapana jutella ystäväni Pekan kanssa milloin mistäkin "henkimaailman asiasta". Jokunen vuosi sitten ykkösjuttuja oli tunnistaa "nauhat" (lue: äänitteet, ämpeekolmoset, jne) joita päissämme pyörii taukoamatta. "ensin työ ja sitten huvi", "itku pitkästä ilosta", "mulla on aina huono onni arvonnoissa".

Uskomuksia, joilla elämää ja sen kulkua selitetään ja joilla ohjeistetaan oikeanlaiseen toimintaan ja elämäntyyliin. Erään psykologisen teorian tai työkalun avulla ihmistä autetaan tulemaan tietoiseksi nauhoista, jotka päässä pyöritvät ja joiden olemassa olon ymmärtäminen voi vapauttaa näkemään asioita uusin silmin.Transaktioanalyysi avaa ja kuvaa tapaamme toimia toisten ihmisten kanssa.

Jokainen meistä tekee lapsuudessaan päätökset omasta elämänkäsikirjoituksestaan. Elämänkäsikirjoitus sisältää alun, keskikohdan ja lopun sekä käskyt, kiellot, ohjelman ja aikaiset päätökset. Suurin osa käsikirjoituksesta on valmis ennen seitsemättä ikävuotta. Aikuisina meillä on taipumus tehdä valintoja, jotka sopivat tiedostamattomaan elämänkäsikirjoitukseemme.

Lapselle nämä tulkinnat ovat vallitsevassa elämäntilanteessa paras tapa saada tarpeensa tyydytettyä ja selviytyä. Osana käsikirjoituksen ylläpitämistä saatamme aikuisena luoda suhteita, joissa toistamme samoja vuorovaikutusmalleja kuin alkuperäisissä vanhempi – lapsi suhteissa.

Ja sama arkikielellä.

Päässämme pyörii vuosikymmenten takaisia nauhoja, joiden olemassaoloa emme ymmärrä. Olemme jääneet sellaisen käsikirjoituksen vangiksi, joka toimi hyvin joskus -60 luvulla, ennen kuin tiesimme, mitä on koulu tai työ tai mitä muuta eroa sedällä ja tädillä on parrankasvun lisäksi.

Kiinnostaisiko vaihtaa jo kupletin juonta?

Pidätkö yllätyksistä?

"Uljaan elämän käsikirjoitus on henkilön itseohjautuva kertomus oman elämänsä hallintaanottamisesta. Uljaan elämän käsikirjoituksen noudattaminen johtaa piilossa olevan sisäisen sankarin toteutumiseen."

Kyllä. Lainaus on Jari Sarasvuolta. Ei. En ole sen kanssa aivan sinut.

Uljas elämä ja sisäinen sankari kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta että elämän voisi ottaa hallintaan?

Mietin sitä....

Osaako joku ihan oikeasti sanoa, mitä silloin hallitaan, kun oma elämä on otettu hallintaan?
 Haluaako joku tehdä sen, oikeasti?

Eikö elokuvissakin kiinnostavampaa ole, kun juoneen tulee odottamattomia käänteitä ja rytminvaihdoksia? Miksi sitten oman elämän tulisi olla hallinnassa, ennustettavaa ja ennakoitavaa? Mukavaa ja helppoa?

Onnellista? Mielellään kyllä, ja mahdollisimman usein... tosin onnikin kaipaa kontrastia tullakseen todeksi.

Milloin itse mietit käsikirjoitustasi ja muutit sitä, ellei se ollut riittävän hauska tai koskettava?

Tajunnan virtaa

Olen kirjoittanut tätä blogia pian nelisen vuotta. Ajatus oli kokeilla mistä blogissa on kyse ja löytää yksi tapa kirjoittaa ihan kirjoittamisen ilosta.
"Kirjoitan nähdäkseni, mitä ajattelen".

Se pitää edelleen paikkansa. Kirjoittaminen on minulle intohimo, vaikka annostelenkin sitä aika hillitysti.Kirjoitan yleensä silloin, kun siltä tuntuu. Pointti on tunnelmissa, jotka haluan jakaa jollakin tavoin toisille kanssaihmettelijöille. Yleensä huomio on jossain juuri siihen hetkeen liittyvässä ajatuksessa tai tunnelmassa..

Aina silloin tällöin kurkistan kuitenkin taaksepäin ... ihmetellen ajan ja ajatusten virtaa...

Vuodet kuluvat ja elämä soljuu eteenpäin omassa tahdissaan. Kokemukset ja näkemykset vaihtuvat tilanteen mukaan noudatellen elämän kulkua ja kaarta. Omassa elämänkaaressani tunnen tulleeni muutoksen eteen.  "Kuka olen, mihin menen ja entäs sitten?"

En tiedä...

Luulen, että kysyminen on tärkeämpää kuin vastaaminen. Luulen,  että on hyvä olla hiukan hakusessa, jottei jäisi jumiin.Vaikka jumillakin on oma merkityksensä, koen että nyt olisi aika päästä eteenpäin. Johonkin, jota en vielä tiedä, enkä edes ymmärrä.

Juuri tänään tuntuu siltä, että haluan uudistua...

Ei hajuakaan, mitä se tarkoittaa, mutta sellainen tunne on nyt päälimmäisenä. Kaipaan tuoreita näkökulmia ja yllätyksiä jotka vievät jalat alta.

Nyt kun se on sanottu, voin luottavaisesti antaa yllätysten tulla.

Näin se käy, näin se toimii...

Sitä saa, mitä tilaa.

Usko pois...



CHECK THIS OUT:
EIGHT IRRESISTIBLE PRINCIPLES OF FUN

Change

You say you feel a chill in the season
Like something is falling apart
You say you can't hold it together much longer
And I should look after your heart
But I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
And it's bending your will like a willow tree twisting
Trying to regain its form

How does it make you feel
When you remember the times the two us lay here
In the arms of the world on the doorstep of heaven shining down

Do you feel a change coming on,
Rolling out of the blue like a storm,
And it's throwing your dollhouse world in disarray
So you can rebuild or conform

How I wish you'd only see
How your own choices make your dream
Come out shining true before it can leave you
I wish that you could see
How your own choices make your dream
Come out shining true all around you

My worth is the look in your eyes
My prize the smile playing tricks on your lips and I wonder again
Do you ever dream of the world like I do

I too fear the change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Can you hear it scream at the hurt that I knew

How I wish you'd only see...

What is this chill at my heel
That makes the protections I've built around my pseudo world premiere
Tearing my utopian fiction apart as it happens to just pass along

I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Crashing against my delirious thoughts where humanity's waiting alone

How I wish you'd only see...

Poets of the fall, Change

I'm not mad

Lainapäivä taas, monessakin mielessä.Pahoittelen ajatusteni köyhyyttä, mutta välillä on niin hauska lainata muita poikkeuksellisia...?


Drawing is the honesty of the art. There is no possibility of cheating. It is either good or bad.
Have no fear of perfection-you’ll never reach it. Mistakes are almost always of a sacred nature. Never try to correct them. On the contrary: rationalize them, understand them thoroughly. After that, it will be possible for you to sublimate them.

The first man to compare the cheeks of a young woman to a rose was obviously a poet; the first to repeat it was possibly an idiot.

The difference between false memories and true ones is the same as for jewels: it is always the false ones that look the most real, the most brilliant. At the age of six years I wanted to be a chef. At the age of seven I wanted to be Napoleon. My ambitions have continued to grow at the same rate ever since. Every morning when I awake, the greatest of joys is mine: that of being Salvador Dali. There are some days when I think I’m going to die from an overdose of satisfaction.

I do not paint a portrait to look like the subject, rather does the person grow to look like his portrait. Many people do not reach their eighties because they spend too much time in their forties.

The only difference between me and a madman is that I am not mad.

by Salvador Dali

Voi voitettuja!

"Kun rikkautta ruvettiin pitämään kunniakkaana ja se toi mukanaan mainetta, mahtia ja poliittista vaikutusvaltaa, alkoi moraalinen taju tylsistyä, köyhyys muuttui häpeäksi ja nuhteettomuutta alettiin pitää pahansuopuutena. Rikkaudet levittivät nuorisoon nautinnonhalua, ahneutta ja niiden mukana ylimielisyyttä; alettiin ryöstellä, tuhlata, väheksyä sitä mikä oli toisen omaa, himoita toiselle kuuluvaa; kunniantunto ja häveliäisyys, jumalalliset ja inhimilliset lait jätettiin omaan arvoonsa, ylitettiin kohtuus ja kaikki rajat"


Kuulostaako tutulta? Näin ajatteli Sallustius, roomalainen senaattori ja historioitsija 40 eKr.

Olen jo jonkin aikaa "harrastanut" antiikin historiaa lukemalla kaikki aihetta käsittelevät kirjat, jotka käsiini saan. Varmaan samat asiat ovat tapahtuneet muuallakin kautta historian. Rooman historia on vain suhteellisen hyvin kirjattua ja sitä on saatavilla tavallistenkin lukijoiden käsiin.

Suosittelen. Roomalaisten kirjailijoiden, historioitsijoiden ja jopa poliitikkojen tekstit ovat hyviä ja ymmärrettäviä. Ne pureutuvat asian ytimeen ja toisaalta ovat niin hyvin muotoiltuja että ne pystyy ymmärtämään vielä 2000 vuoden jälkeenkin.

Olen ennenkin todennut Rooman tapahtumien talouden ja politiikan mekanismeineen, taustoineen ja seurauksineen olevan lähes pelottavan tarkka kuvaus myöhempien supervaltojen taudinkuvasta.

Lukiessani Adrian Goldsworthyn Caesaria saan oivalluksia paljon lähemmäksikin. Roomalaiset patriisit ja virkamiehet toimivat aivan samoilla motiiveilla ja strategioilla kuin tämänkin päivän konsernijohtajat. Poliitikoista puhumattakaan.

Yhteisiä ovat myös ihmisten, henkilöiden murheet ja riemut. Samaan aikaan lohdullista ja turhauttavaa. Joko emme opi mitään tai sitten kaikki tämä oppi on tarpeen ja hyväksi itse kullekin.

Onko pääsiäisellä sanomaa sinulle?

Juhlan kunniaksi ote arkkipiispa Jukka Paarman pääsiäistervehdyksestä:
...
Kuolema ei ole surullinen päätöspiste ihmisen elämälle. Kuolema on kaksoispiste. Tai kuten vanhastaan on sanottu, portti uuteen, josta emme paljon mitään tiedä. Se portti on jo raollaan. Vapahtaja on sen avannut. Siitä on hyvä kulkea.
Toivo ei perustu laskelmointiin tai järkeilyyn. Se perustuu uskon tuomaan vakuuttumiseen. Apostoli kirjoitti: ”Usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskon avulla me ymmärrämme.” (Hepr.11.1,3). Sellaista on pääsiäisen usko ja pääsiäisen toivo.
Jukka Paarma, arkkipiispa

Tuota puheen loppuosaa edeltää hyvä pohdinta sydämen äänen ja ymmärtämisen erosta sekä ristiriitaisia ajatuksia minussa nostava kohta syntien sovittamisesta.
 
Itse taidan olla hiukan kerettiläinen, kun en usko syntien sovittamiseen. Pääsiäisen kertomuksen ajattelen vertaukseksi täydellisestä tahdon luovuttamisesta jollekin meitä isommalle... ja samalla inhimillisestä epävarmuudesta valintojen edessä. Ja siitä portista uuteen, joka aukeaa täydellisen luovuttamisen jälkeen...

"My God, my God, why have you forsaken me?
       Why are you so far from saving me,
       so far from the words of my groaning?"

Ei järjen perusteluilla vaan sydämen uskolla kuoleman, täydellisen luopumisen, hyväksyminen vie pelolta voiman.

Armoa ilman ansaintalogiikkaa,  vailla vaihtokauppaa...

Sitä on Rakkaus.

Hyytävä viima

Peitän 

pelkoni sanoihin 

ja ajatuksiin 

joilla 

järkeilen 

itseni tasapainoon. 

Enhän minä 

voi pelätä tai paeta. 

Kuka 

silloin huolehtisi 

tästä kaikesta? 

Kuka? 

Ja 

vaikkei 

järki ole tunteen isäntä,

juuri siihen 

luotan, 

ettei tämä 

hyytävä viima 

veisi meitä mukanaan. 

-Jukka-

Vaihteeksi kotimainen lainaus...

Tänään tähän ei tarvitse lisätä mitään.

Tuhat runoa on tehty

rakkauden myrskystä

kaihosta ja kiihkosta

Minä ylistän

rakkauden tyventä

yhteisen aamun rauhaa

rakastetun äänetöntä läsnäoloa

öistä lepoa sylikkäin

- Anja Porio -

Kiitos, Kirsi-Tuuli.